Biitsi

Vaikka syksy jo kolkuttelee ovella, päätin vielä ryhdistäytyä ja kokeilla miltä Vibram FiveFingerit tuntuvat lenkkeillessä. Kävellyt niillä olen kyllä useammankin kilometrin, mutta en juossut aiemmin. Paljain jaloin juoksemista kokeilleet pääsääntöisesti kehuvat, mutta on niitä varoituksiakin pitkä rivi tarjolla asiaan syventyessä.

FiveFingereillä kävelystä voin todeta heti kättelyssä sen, että se on mukavaa, mutta varpaat joutuvat tekemään töitä. Ne muistavat sen yleensä seuraavana päivänä, jos matkaa on tullut taitetuksi enemmän kuin pari korttelia. Parhaimmillaan ne ovat hiekalla kävellessä. Soran kivet tuntuvat jalkapohjissa ikävästi ja nurmikolla tassuttelun jälkeen varpaanväleissä on ruohonkorsia. Olen myös huomannut, etten nostele jalkojani lainkaan niin paljoa FiveFingereillä kävellessäni, kuin vaikkapa lenkkarit jalassa. Tuloksena lähes joka kerta joko kopsautan varpaani johonkin, tai rullaan varpaat. Rullaaminen johtuu siitä, että FiveFingerien pohja on hyvin napakkaa kumia: se kyllä tarttuu asvalttiin tai laatotukseen (tai tavallisiin lattiamateriaaleihinkin) niin näppärästi, että jos jalkaa siirtää eteenpäin varpaiden ollessa kosketuksissa pintamateriaaliin, tuntuu että varpaat rullautuvat kun muu jalka ajaa niiden yli. Ei ehkä mukavin tunne mitä varpailleen voi tarjota.

Tästä siis lähdetään. Ulkona on neljätoista astetta lämmitä, tuuli lennättää syksyn lehtiä ja sadepiskottelee vasten kasvoja. Niin ja kello on puoli kuusi aamulla, joten ulkona on pimeää, paitsi katuvalojen välittömässä läheisyydessä. Puen jalkaan FiveFingerit ilman sukkia ja minun tulee kylmä jo valmiiksi sisällä. Seuraavan mielenkiintoisen ongelmanratkaisutehtävän tuo mukanaan Nike+ mittari. Sen voi laittaa kiinni kengännauhoihin kivalla pikku pussukalla mutta FiveFingereissäni ei ole kengännauhoja. Joopa joo. Teen ylimääräisestä nauhasta hassun viritelmän nilkan ympäri ja varpaiden väleistä ja kokeilen toimivauutta. Ainakin se juttelee  iPodilleni, joten liikkeelle päästään kyllä.

Ensimmäiset askeleet ovat kevyitä. Tuntui, että sipsutin ”normaalin” juoksemisen sijaan. No, sipsuttelin metsän reunaan ja siellä alkoikin sitten mielenkiintoisempi osuus. Normaali lenkkireittini kulkee auton mentävää metsäistä ulkoilureittiä. Päällyste on hiekkaa, karkeaa soraa tai siellä täällä myös ruohoa (jos haluaa juosta keskellä tietä, tai vaikka reunassakin). Hiekka tuntui mukavalta jalan alla. Pito oli hyvä, askel kulki. Mutta ne soran isommat kivet, au au au. Eikä niitä tietenkään näe katuvalojen kelmeässä loisteessa, varsinkaan sillä pätkällä mistä katuvaloista palaa vain joka kolmas. Kyllä se tiellä auttaa pysymään, mutta jalkoihin katselu on turhaa hommaa.  Lisäksi maassa on keltaisia lehtiä hämäämässä.

Kerran kopsautin varpaani kiveen ja huomasin, että sama askeleen mataluus pätee näemmä juostessakin. Tuommoisen kiven yli olisi lenkakri noussut huomaamatta. Tai vaikka siihen olisi varpaalla osunutkin, niin ei sitä ehkä olisi edes huomannut. No, ei siinä sen vakavampaa, matka jatkuu.  Nurmikolla juokseminen oli todella kevyttä ja varsinkin ylämäessä tuntuma tien pintaan oli loistava. Sen sijaan alamäessä piti jarrutella, ehkä eniten niiden terävien kivien pelossa. Missään kohtaa neljän kilometrin lenkkiä ei askel tuntunut liian painavalta: polvet ja nilkat tuntuivat ihan normaaleilta.

No, tähän jää enää yksi kysymys: miten paljon hitaampaa tuollainen sipsuttelu sitten on, kuin se normaali juokseminen? Oletin, että nopeudet ovat opudonneet merkittävästi, mutta tarkoituksellisesti vältin katsomasta tilastoa, ettei tule paineita kiihdyttää vauhtia. Olinkin melkoisen yllättynyt, kun keskinopeus oli parempi, kuin edellisellä lenkilläni. Ja itse asiassa parmpi kuin millään aiemmalla lenkilläni. Tämä oli täysin odottamatonta. Lenkkarithan suorastaan pompauttavat askeleet matkaan ja niillä on kevyt juosta. FiveFingereissä sipsutin hiljaa kuin pieni keijukainen konsanaan. Ei sillä tavalla liikuta nopeasti.

No, lienee sanomattakin selvää, että olen ihan myyty. Ostoslistalla on vähän umpinaisemmat FiveFingerit ja varvassukat, niin tätä riemua voi jatkaa pitkälle syksyyn. Voisikohan varvaskenkien lämpimyyttä lisätä säärystimillä. Silläkin uhalla että tyyli on kuin Jane Fondalla 80-luvulla.  Onneksi tuohon aikaan aamusta metsässä on aika vähän liikkujia ja katuvalojen vähyyden takia hekään eivät välttämättä ehdi nähdä tyylikkyyden multihuipentumaa ohi kipittäessäni.

Kesälomalorvinnan lähestyessä loppuaan selvittelin miten kuntoilusta voisi pitää kirjaa.

Askelmittari on edelleen pääsääntöisesti taskussa mukana, siitä saa jotain arviota liikunnan määrästä. Se kuitenkin niputtaa iloisesti aerobiset askeleet samaan, oli sitten kyseessä juoksulenkki tai juna-asemalle kävely, joten ylimääräistä vaivaa pitää nähdä kerätäkseen nimenomaan lenkillä tehdyt askeleet johonkin tilastoon.

GPS:ni on jo senverran vanha, että parempaakin on tarjolla. Satelliittien lukon saanti kestää senverran kauan, että aamulla ei juuri innosta pyöriä rinkiä odottamassa, tai vaihtoehtoisesti hukata ensimmäiset viisi minuuttia lenkistä. Lisäksi epätarkkuus häiritsee. Toki juoksin kahtasataa kilometriä tunnissa ensimmäisen korttelin ympäri. Siitä sitten saadaankin tosi kätevästi paikkansa pitävä keskinopeus. Nämä asiat on toki korjattu uusiin malleihin, mutta en usko, että haluiaisin mitään kädessä pideltävää laitetta, vähintään taskusta tai ranteesta sen pitäisi toimia. Rannekellomalleissa hinta pöyristytti sen verran, että tällä kierroksella lähdin etsimään muita vaihtoehtoja.

Sykemittari toki kertoo lenkistä paljon. Suunnon T6:een olen ollut tyytyväinen, mutta sitä kokeillessani huomasin, ettei sitä enää saanut herätetyksi henkiin edes uudella patterilla. Suunto tarjoaisi myös uutta palvelua, mutta luultavaa on, etten jaksa innostua ostamaan uutta sykemittaria (senverran epämukava semmoinen on liikkuessa pitää kuitenkin).

Päädyin sitten matalan budjetin ratkaisuun ja ostin Nike+ lisäpalikan iPodiini. Perusteluna on lähinnä hinnan lisäksi se, että iPod on luonteva lenkkikaveri: siinähän voi samalla kuunnella musiikkiakin sitten. Isoin kynnys oli kenkään tuleva anturi, mutta olinkin uusien lenkkareiden tarpeessa. Niken webbisivusto on ilmeisen tyypillinen yhteisöihmisten kokoontumispaikka, hyvine ja huonoine puolineen. Olen sinne kuitenkin lenkkini siirtänyt kerätäkseni kokemuksia ja näkemyksiä seuraavan vastaavan palvelun valintaa varten.

Mitä sitten haluaisin mittailla lenkistäni? Pituus ja aika ovat minimitarpeet. Jos annetaan nälän vapaasti kasvaa syödessä, niin haluaisin reitin kartalle ja maaston korkeuserot. Sää olisi kiva lisä. Ja paikka johon voisi näpyttää fiilikset tai muut kommentit lisäisi muistiinpanojen mielekkyyttä myöhemmässä käytössä, kun vaikka vertaa tuloksiaan aiempiin saavutuksiin samoilla reiteillä. Yhteisöllisyys on minulle sivuseikka: en kilpaile kenenkään kanssa naamakirjassa lenkkien pituudessa tai leveydessä.

Kunhan saan sopivan kännykän hommatuksi, niin mielenkiintoisilta pintapuolisesti vaikuttivat ainakin http://www.endomondo.com/ ja http://runkeeper.com/

http://www.abvio.com/runmeter/ mainosti toimivansa vainiPhonella. iPhoneen en ole satsaamassa, joten tämä jää sen takia huomiotta. iPhonessa toki toimisi Nike+, mutta se ei riitä siirtämään iPhonea toivomuslistalla yhtään ylemmäs.

http://foursquare.com/ ja http://www.heiaheia.com eivät sovi omaan tyyliini: ei valtavasti kiinnosta puolen maailman saavutukset ekan entryn tai sadan kommentin tiimoilta.

Digikameran hankkimisen jälkeen kuvia on otettu huomattavia määriä, ja satunnaisesti niistä on jopa jokunen onnistunutkin. Parhaista otoksista koottiin seinälle A4-kokoiset printit, mutta sitten laiskuus yllätti, eikä niitä olekaan jaksettu vaihdella alkuperäisen idean mukaisesti. Seinälle jämähti ”pysyvä” kuuden kuvan näyttely ensimmäisistä kokeiluista.

Olen jo kuitenkin pitempään seuraillut digitaalisten kuvakehysten valikoimaa ja odotellut/toivonut, että olohuoneeseen löytyisi sopivan kokoinen, näköinen ja hintainen laite. Vaikka 7″ onkin hiukan pieni ja reilut 200 euroa ihan liikaa, niin Philipsin Digital Picture Frame pääsi silti kotikokeiluun. – jatkuu »

Päätin alkukeväästä ostaa GPS-laitteen. Alunperin katselin kiinnostuneena parin sadan hintaluokassa pyöriviä laitteita. Niissä vaikutti olevan riittävästi ominaisuuksia. Sitten kuitenkin parempi puolisko houkutteli minut ostamaan värinäytöllisen mallin ja niin ostoskoriin päätyi Garmin eTrex Legend Cx.

Itse laite on näppärän kokoinen ja näköinen. Näyttö on riittävän suuri retkeilykäyttöön. Kumimainen pinta auttaa pitämään laitteen tukevasti kädessä ja kerää taskussa tai laukussa suuren määrän pölyä ja nöyhtää. Erilaisia näyttöjä on riittävästi niin että tilanteen mukaan voi valita haluaako nähdä karttaa vai kompassia, tai pelkkiä tietoja, isolla tai pienellä fontilla. Muistikortille (SD micro) tallennettavat kartat eivät rajoita laitteessa yhtä aikaa olevien karttapohjien määrää lainkaan samaan tahtiin kuin sisäinen muisti.

Laitteen runsaista ominaisuuksista eniten olen käyttänyt:

• pisteiden merkintä kartalle (sekä etukäteen etsimällä, että ”merkkaanpa tähän mihin parkkeerasin niin löydän ainakin takaisin”)

• navigointi annettuun pisteeseen (kompassinäytöllä on selkeä nuoli osoittamaan minne päin pitäisi mennä)

• kuljettujen reittien piirto

Laitteeseen kuuluu mukaan pohjakartta, jossa on päätiet ja kaupungit. Maantieteellisesti laajat kaupungit on satunnaisen tuntuisesti pilkottu kaupunginosiin, joita sitten on mätkitty kaupungin keskustan ympärille. Teiden määrä on sen verran olematon, että kaupunkisuunnistamiseen karttapohjan kanssa ei kannata ryhtyä. Kuitenkin maata kuvaavalle vaaleankeltaiselle läntille voi hyvin sijoitella itselleen tärkeät kohteet ja navigoida niitä kohti kompassin avulla. Ostetut kartat muuttavat laitetta merkittävästi. Rakennukset on piirretty kartoille ja pienetkin kadunpätkät löytyvät nimineen kaikkineen. Karttaa voi käyttää apuna löytämään perille, mutta käskettäessä laitteen navigoida paikasta A paikkaan B se ei teitä pitkin vaivaudu liikkumaan vaan valitsee kätevämmän linnuntien. eTrex Legend Cx ei olekaan mikään autonavigaattori. Retkeilijälle linnuntie ja kompassinäyttö ovat kätevät apuvälineet. Autoillessa näytön pienuus ja tietä pitkin navigoinnin puute häiritsee erityisesti yksin liikkuessa. Kartturin apuvälineenä eTrex Legend Cx toimii kuitenkin varsin hyvin, varsinkin jos matkareitille ripottelee sopivasti välietappeja parantamaan reitin pituuden arviointia ja näyttämään selkeästi risteykset, joista pitää kääntyä.

Harmillisesti karttoihin saa kuitenkin hupenemaan pienen omaisuuden, jos haluaa koko Suomen kattaa. No, tänä vuonna retkeily pitää rajoittaa sille alueelle minkä kartat on jo raskinut ostaa.

Tuli ostettua keittiöön pienkone ja jopa luettua käyttöohjeetkin. Ensin kiitellään kovasti osoittamastani luottamuksesta, että valitsin erinomaisen tuotteen. Sen jälkeen luetellaan puoli sivua turvaohjeita. Normaalien ”älä aseta kuumaan paikkaan” tai ”älä upota moottoriosaa veteen” lisäksi löytyy vielä vaatimuksia käyttäjän kyvyistä ihan boldatulla: ”Lapset tai muut henkilöt, joiden fyysiset, älylliset tai psyykkiset kyvyt eivät mahdollista laitteen turvallista käyttöä, eivät saa käyttää sitä ilman vastuullisen henkilön apua ja valvontaa. Tämä laite ei ole lelu, älä jätä sitä lasten ulottuville.” On se hyvä, että tällaisella klausuulilla saadaan torpattua kaikki mahdolliset korvausvaatimukset laitteen käytöstä aiheutuneista ongelmista!

Eduskunta äänesti lokakuun 5. päivänä uuden tekijänoikeuslain puolesta. Lain useat epäkohdat olivat sitä luokkaa, että mielestäni sitä ei voinut hyväksyä. Vaikka ensimmäisen palautteen asiasta laitoin kansanedustajille jo lokakuussa 2002, niin lopputulos ei juurikaan kolmessa vuodessa muuttunut.

Olen tulokseen äärimmäisen pettynyt, erityisesti siksi, että siihen johtanut prosessi on kuin kokoelma poliittisia vitsejä ja stereotyyppejä. Kolme vuotta sitten alkanut kansalaisaktivismin kauteni on ohi. Siinä ainoassa asiassa, jonka olen katsonut kommentoimisen arvoiseksi, vaikutus on ollut +-0. Päätin yhteiskunnallisen vaikuttamiseni avoimeen kirjeeseen kansanedustajille. Sisällön voisi kiteyttää tietoteknisesti tuttuun ilmaisuun ”pitäkööt tunkkinsa”.

Jo jonkin aikaa olin harkinnut uuden AA/AAA akkulaturin hankintaa. Alustava karsinta johti siihen, että Ansmannin Energy-sarja oli ostoslistan kärkipäässä. Digispeedkin olisi kelvannut, mutta kun ei ole niin kiire, niin arvelin pistää akkujen pitkä-ikäisyyden latausnopeuden edelle.

Viime metreillä silmiin osui La Crossen BC-900, josta löytyi Suomi-versio ja vielä tyytyväinen käyttäjäkin. Ominaisuudet ja alle 60 euron hinta Digitarvikkeessa johtivat pikaiseen tilaukseen. Pari päivää myöhemmin laite oli jo käytössä.

Että osaa olla näppärä! Uudet akut voi pistää ensimmäiseksi testiin, ja yleensä sieltä seasta tuntuu löytyvän 1/4, joka on kapasiteetiltaan muita selvästi heikompi. Ne voi jonottaa virkistykseen, jolla saa ainakin hiukan puhtia lisää. Lataus/purkuvirran määritysmahdollisuus kullekin kanavalle erikseen on osunut omalle kohdalle hyödylliseksi, sen verran kirjava setti eri kapasiteetin akkuja nurkissa pyörii. Enpä voisi olla tyytyväisempi!

Lopuksi vielä akkujen latailijoille lyhyt kesälukemisto: tietopaketti akuista ja akkutesti.

Jihuu!

Pitkästä aikaa Suomessa edes jonkin sortin ilmailunäytös: Lappeenranta International Airshow 2005 heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Oma kesälomakin alkaisi juuri sopivasti silloin!

Kimmo on muokkaillut Biitsin koodia, ja kaipasi suomen kielen verbejä, jotka kuvaisivat artikkelin tuottamista, eli esimerkiksi ”kirjoitti”, ”esitti”, jne. Niinpä ajattelin koota verbejä, jotka saattaisivat sopia tuohon tarkoitukseen. Täältä voi poimia omansa, jos ei keksi mitään sopivaa. – jatkuu »

Huhu kertoo, että WordPress on koodarin ohjelmisto: sen perusominaisuudet ovat hyvät, mutta kaikki räätälöinti vaatii ohjelmointia. Tämä on kyllä totta, sillä myös sivujen mallit ovat PHP-kielisiä. Toisaalta, myös HTML-sivujen oikeamuotoinen muokkaus vaatii eräänlaista ohjelmointia. Ja muiden blogi-ohjelmistojen mallit käyttävät omaa kieltään, jonka avulla voi tehdä toistolauseita ja muita HTML:ää monimutkaisempia rakenteita.

Template-kielien rakenteet on vain naamioitu ”helpolta” näyttävään HTML:n kaltaiseen syntaksiin. Väittäisin, että PHP:n opettelemisesta on yleensä ottaen enemmän hyötyä. Moni julkisesti saatavilla olevista teemoista on kirjoitettu tarpeeksi selkeästi, niin että niiden muokkaaminen ei vaadi täydellistä PHP:n osaamista voidaksesi tehdä muutoksia. – jatkuu »