FiveFingereillä kävelystä voin todeta heti kättelyssä sen, että se on mukavaa, mutta varpaat joutuvat tekemään töitä. Ne muistavat sen yleensä seuraavana päivänä, jos matkaa on tullut taitetuksi enemmän kuin pari korttelia. Parhaimmillaan ne ovat hiekalla kävellessä. Soran kivet tuntuvat jalkapohjissa ikävästi ja nurmikolla tassuttelun jälkeen varpaanväleissä on ruohonkorsia. Olen myös huomannut, etten nostele jalkojani lainkaan niin paljoa FiveFingereillä kävellessäni, kuin vaikkapa lenkkarit jalassa. Tuloksena lähes joka kerta joko kopsautan varpaani johonkin, tai rullaan varpaat. Rullaaminen johtuu siitä, että FiveFingerien pohja on hyvin napakkaa kumia: se kyllä tarttuu asvalttiin tai laatotukseen (tai tavallisiin lattiamateriaaleihinkin) niin näppärästi, että jos jalkaa siirtää eteenpäin varpaiden ollessa kosketuksissa pintamateriaaliin, tuntuu että varpaat rullautuvat kun muu jalka ajaa niiden yli. Ei ehkä mukavin tunne mitä varpailleen voi tarjota.

Tästä siis lähdetään. Ulkona on neljätoista astetta lämmitä, tuuli lennättää syksyn lehtiä ja sadepiskottelee vasten kasvoja. Niin ja kello on puoli kuusi aamulla, joten ulkona on pimeää, paitsi katuvalojen välittömässä läheisyydessä. Puen jalkaan FiveFingerit ilman sukkia ja minun tulee kylmä jo valmiiksi sisällä. Seuraavan mielenkiintoisen ongelmanratkaisutehtävän tuo mukanaan Nike+ mittari. Sen voi laittaa kiinni kengännauhoihin kivalla pikku pussukalla mutta FiveFingereissäni ei ole kengännauhoja. Joopa joo. Teen ylimääräisestä nauhasta hassun viritelmän nilkan ympäri ja varpaiden väleistä ja kokeilen toimivauutta. Ainakin se juttelee  iPodilleni, joten liikkeelle päästään kyllä.

Ensimmäiset askeleet ovat kevyitä. Tuntui, että sipsutin ”normaalin” juoksemisen sijaan. No, sipsuttelin metsän reunaan ja siellä alkoikin sitten mielenkiintoisempi osuus. Normaali lenkkireittini kulkee auton mentävää metsäistä ulkoilureittiä. Päällyste on hiekkaa, karkeaa soraa tai siellä täällä myös ruohoa (jos haluaa juosta keskellä tietä, tai vaikka reunassakin). Hiekka tuntui mukavalta jalan alla. Pito oli hyvä, askel kulki. Mutta ne soran isommat kivet, au au au. Eikä niitä tietenkään näe katuvalojen kelmeässä loisteessa, varsinkaan sillä pätkällä mistä katuvaloista palaa vain joka kolmas. Kyllä se tiellä auttaa pysymään, mutta jalkoihin katselu on turhaa hommaa.  Lisäksi maassa on keltaisia lehtiä hämäämässä.

Kerran kopsautin varpaani kiveen ja huomasin, että sama askeleen mataluus pätee näemmä juostessakin. Tuommoisen kiven yli olisi lenkakri noussut huomaamatta. Tai vaikka siihen olisi varpaalla osunutkin, niin ei sitä ehkä olisi edes huomannut. No, ei siinä sen vakavampaa, matka jatkuu.  Nurmikolla juokseminen oli todella kevyttä ja varsinkin ylämäessä tuntuma tien pintaan oli loistava. Sen sijaan alamäessä piti jarrutella, ehkä eniten niiden terävien kivien pelossa. Missään kohtaa neljän kilometrin lenkkiä ei askel tuntunut liian painavalta: polvet ja nilkat tuntuivat ihan normaaleilta.

No, tähän jää enää yksi kysymys: miten paljon hitaampaa tuollainen sipsuttelu sitten on, kuin se normaali juokseminen? Oletin, että nopeudet ovat opudonneet merkittävästi, mutta tarkoituksellisesti vältin katsomasta tilastoa, ettei tule paineita kiihdyttää vauhtia. Olinkin melkoisen yllättynyt, kun keskinopeus oli parempi, kuin edellisellä lenkilläni. Ja itse asiassa parmpi kuin millään aiemmalla lenkilläni. Tämä oli täysin odottamatonta. Lenkkarithan suorastaan pompauttavat askeleet matkaan ja niillä on kevyt juosta. FiveFingereissä sipsutin hiljaa kuin pieni keijukainen konsanaan. Ei sillä tavalla liikuta nopeasti.

No, lienee sanomattakin selvää, että olen ihan myyty. Ostoslistalla on vähän umpinaisemmat FiveFingerit ja varvassukat, niin tätä riemua voi jatkaa pitkälle syksyyn. Voisikohan varvaskenkien lämpimyyttä lisätä säärystimillä. Silläkin uhalla että tyyli on kuin Jane Fondalla 80-luvulla.  Onneksi tuohon aikaan aamusta metsässä on aika vähän liikkujia ja katuvalojen vähyyden takia hekään eivät välttämättä ehdi nähdä tyylikkyyden multihuipentumaa ohi kipittäessäni.

Askelmittari on edelleen pääsääntöisesti taskussa mukana, siitä saa jotain arviota liikunnan määrästä. Se kuitenkin niputtaa iloisesti aerobiset askeleet samaan, oli sitten kyseessä juoksulenkki tai juna-asemalle kävely, joten ylimääräistä vaivaa pitää nähdä kerätäkseen nimenomaan lenkillä tehdyt askeleet johonkin tilastoon.

GPS:ni on jo senverran vanha, että parempaakin on tarjolla. Satelliittien lukon saanti kestää senverran kauan, että aamulla ei juuri innosta pyöriä rinkiä odottamassa, tai vaihtoehtoisesti hukata ensimmäiset viisi minuuttia lenkistä. Lisäksi epätarkkuus häiritsee. Toki juoksin kahtasataa kilometriä tunnissa ensimmäisen korttelin ympäri. Siitä sitten saadaankin tosi kätevästi paikkansa pitävä keskinopeus. Nämä asiat on toki korjattu uusiin malleihin, mutta en usko, että haluiaisin mitään kädessä pideltävää laitetta, vähintään taskusta tai ranteesta sen pitäisi toimia. Rannekellomalleissa hinta pöyristytti sen verran, että tällä kierroksella lähdin etsimään muita vaihtoehtoja.

Sykemittari toki kertoo lenkistä paljon. Suunnon T6:een olen ollut tyytyväinen, mutta sitä kokeillessani huomasin, ettei sitä enää saanut herätetyksi henkiin edes uudella patterilla. Suunto tarjoaisi myös uutta palvelua, mutta luultavaa on, etten jaksa innostua ostamaan uutta sykemittaria (senverran epämukava semmoinen on liikkuessa pitää kuitenkin).

Päädyin sitten matalan budjetin ratkaisuun ja ostin Nike+ lisäpalikan iPodiini. Perusteluna on lähinnä hinnan lisäksi se, että iPod on luonteva lenkkikaveri: siinähän voi samalla kuunnella musiikkiakin sitten. Isoin kynnys oli kenkään tuleva anturi, mutta olinkin uusien lenkkareiden tarpeessa. Niken webbisivusto on ilmeisen tyypillinen yhteisöihmisten kokoontumispaikka, hyvine ja huonoine puolineen. Olen sinne kuitenkin lenkkini siirtänyt kerätäkseni kokemuksia ja näkemyksiä seuraavan vastaavan palvelun valintaa varten.

Mitä sitten haluaisin mittailla lenkistäni? Pituus ja aika ovat minimitarpeet. Jos annetaan nälän vapaasti kasvaa syödessä, niin haluaisin reitin kartalle ja maaston korkeuserot. Sää olisi kiva lisä. Ja paikka johon voisi näpyttää fiilikset tai muut kommentit lisäisi muistiinpanojen mielekkyyttä myöhemmässä käytössä, kun vaikka vertaa tuloksiaan aiempiin saavutuksiin samoilla reiteillä. Yhteisöllisyys on minulle sivuseikka: en kilpaile kenenkään kanssa naamakirjassa lenkkien pituudessa tai leveydessä.

Kunhan saan sopivan kännykän hommatuksi, niin mielenkiintoisilta pintapuolisesti vaikuttivat ainakin http://www.endomondo.com/ ja http://runkeeper.com/

http://www.abvio.com/runmeter/ mainosti toimivansa vainiPhonella. iPhoneen en ole satsaamassa, joten tämä jää sen takia huomiotta. iPhonessa toki toimisi Nike+, mutta se ei riitä siirtämään iPhonea toivomuslistalla yhtään ylemmäs.

http://foursquare.com/ ja http://www.heiaheia.com eivät sovi omaan tyyliini: ei valtavasti kiinnosta puolen maailman saavutukset ekan entryn tai sadan kommentin tiimoilta.

Olen jo kuitenkin pitempään seuraillut digitaalisten kuvakehysten valikoimaa ja odotellut/toivonut, että olohuoneeseen löytyisi sopivan kokoinen, näköinen ja hintainen laite. Vaikka 7″ onkin hiukan pieni ja reilut 200 euroa ihan liikaa, niin Philipsin Digital Picture Frame pääsi silti kotikokeiluun.

Saatavuus

Äkkiseltään olisi voinut kuvitella, että digikameroiden räjähdysmäisen yleistymisen myötä tämän tyyppisille kuvakehyksille olisi kysyntää. Litteiden näyttöjen ja televisioiden yleistymisen myötä voisi myös luulla, että 10″ LCD-näyttö ei maksaisi enää juuri mitään. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole.

Vaikka Philipsin WWW-sivut mainostavat jälleenmyyjiä, niin yhdessäkään mainittujen ketjujen liikkeessä, johon soitin tai poikkesin, ei tiedetty tuotetta, sen hintaa tai saatavuutta. Yhdessä liikkeessä luvattiin ottaa selvää ja soittaa kun tiedetään, mutta ei ainakaan vielä kolmen viikon jälkeen ole kuulunut mitään. Onkohan tuota tarkoituskaan myydä, kun edes tuotteen tietävä ja sen haluava ei sitä tahdo saada? Onneksi laite kuuluu Verkkokaupan valikoimiin, ja tilaustuotteenakin se saapui alle viikossa.

Ulkonäkö

Kehys on varsin tyylikäs ja tuo mieleen Applen pelkistetyt vaaleat tuotteet. Moderni muotoilu ei ehkä istu vanhempaan tyylikotiin, mutta meillä se ei tuottanut ongelmia.

Kehyksen tuki on kohtalaisen painava, ja estää siten sen kaatumista eteen päin. Ohjeen mukaan asennettuna jalka jää sen verran ylös, että kehys on lievästi taakse kallistunut. Itse käänsin jalan kuitenkin eri suuntaan, ja näin kehys asettui lähes pystysuoraan, joka sopii nykyiselle sijoituspaikalle (korkealla) paremmin. Kaatumisriski on nyt tietysti suurempi. Oikeassa asennossaan jalka toimii tukena sekä kehyksen vaaka- että pystyasennossa.

Seinä-asennusta kehys ei tue (eli ripustuskiinnitys on kehiteltävä itse, jos niin haluaa). Laitteen oma akku ei myöskään riitä kovin kauaa (en kokeillut, mutta manuaali puhui tunnista), joten musta verkkojohto kehyksestä roikkumassa ei ehkä näytä vaalealla seinällä kovin hyvältä. Kehys on reilun tuuman paksuinen, joten sen puolesta seinä-asennuskin saattaisi toimia.

Toiminta

Laitteen käyttöpainikkeet on sijoitettu kehyksen taakse yläreunaan. Jostain syystä en meinannut millään keksiä mikä nappula tekee mitäkin, kunnes tajusin, että toimintoja kuvaavat ikonit piirretään näytön yläreunaan tilanteen mukaan. Onneksi nappuloita ei normaalissa käytössä tarvita, vaikka näppäily kohtuullisen helposti sujuukin.

Muistikorttipaikat on sijoitettu taakse alareunaan eikä ainakaan CF-kortin osalta ole ollut ongelmia. Sen enempää verkkojohto kuin tukijalkakaan eivät estä kortin asennusta tai poistoa.

Laite osaa toistaa JPEG-kuvia joko asennetulta muistikortilta tai kuvat voi kopioida laitteen omaan muistiin. Itse en ole muistiin puuttunut, vaan kuvat toistuvat suoraan muistikortilta. Kuvat voisi kaiketi kopioida muistiin myös suoraan PC:ltä USB-liitännän kautta, mutta tätä en kokeillut. Joidenkin verkosta löytyvien käyttökokemusten perusteella PC-siirrossa laite saattaa jumittua täysin (mikäli kuvia siirretään kerralla useampia) eikä tokene kuin käyttämällä huollossa!

Manuaali ei asiaa juurikaan mainitse, mutta verkosta ja osittain dokumentaatiosta olen antanut itseni ymmärtää, että muistikortilla kuvat on sijoitettava DCF-yhteensopivaan tiedostorakenteeseen. Käytännössä kuvien on siis oltava muotoa /DCIM/123ABCDE/ABCD1234.JPG, missä ABCDE:n edessä olevan numeron on oltava väliltä 100..999.

Itse noudatin DCF-speksin mukaista nimeämiskäytäntöä eikä ongelmia esiintynyt. Voi olla, että uudemmissa laitteen firmware-versioissa tuosta hölmöstä vaatimuksesta on luovuttu, sillä kuluttajan ei mielestäni tarvitsisi osata etsiä määritystä verkosta, ja vieläpä ymmärtää lukea sitä oikein.

Näyttöasetukset

Kuvia voi selailla näytöltä käsin toimintanäppäimillä, tai näytölle voi jättää sen lempparikuvan aivan kuten tavallisessakin kuvakehyksessä. Digitaalisen kehyksen etu on kuitenkin siinä, että sisältöä voidaan automatisoida ja muuttaa. Niinpä pää-asiallinen näyttömuoto lienee ”slide show”, jossa kuvat vaihtuvat säännöllisin väliajoin.

Kuvien vaihtovälin voi määritellä noin 10 sekunista vuorokauteen ennalta määritellystä listasta, joten haluamastaan intervallista saattaa joutua tinkimään lähimpään tarjottuun. Kuvan vaihtoon on myös tarjolla joukko erilaisia siirtymäefektejä, joista vapaasti valittavia on vain muutama. Satunnaisvalintoja on käytössä useampia. Kuvaesityksen kuvien järjestyksen voi valita halutuksi, tai kuvat voidaan esittää satunnaisessa järjestyksessä.

Näytön kirkkauden määrittämiseen on viisi kirkkaustasoa, ja laitteessa on myös sisäinen kello, jonka perusteella se voi vaihtaa kirkkauden aamu-kuuden ja ilta-kuuden välillä (eikä tätä aikaväliä voi säätää muuten kuin säätämällä laitteen kellon halutun verran pieleen). Kehyksen voi myös ajastaa käynnistymään joka päivä tiettyyn aikaan sekä sammumaan vastaavasti haluttuna aikana. Nämä asetukset voi tehdä minuutin tarkkuudella. Käytössä laite on viileä ja äänetön, joten niiden vuoksi sitä ei tarvitse yöksi sammuttaa.

Käytössä

Kehyksen LCD-näytön katselukulma on dokumentaation perusteella 170 astetta sekä vaaka- että pystysuunnassa. Käytännössä itseäni miellyttävä kulma on ehkä reilut 120 astetta, mutta tämä koskee printtejäkin, joten siinä suhteessa LCD-näyttö ei rajoita ainakaan omaa katselua.

Näytölle sopivien kuvien valintaan piti käyttää muutama kokeilukierros, sillä jotkin kuvat toimivat näytössä paremmin ja jotkin huonommin. Tummat sävyt häviävät helposti mustaksi, ja heikon kontrastin kuvat jäävät haaleiksi eivätkä yksityiskohdat erotu. Toisaalta, sopivilla kuvilla kontrasti tuntuu hiukan lisääntyvän.

Liian yksityiskohtaiset kuvat eivät vielä 7″ näytöllä erotu edukseen. Jos kuva toimii tietokoneen ruudulla pienenä versiona, niin se luultavasti kelpaa kehykseenkin. Vaaka- ja pystykuvien osalta päädyin ratkaisuun, jossa kaikki kuvat ovat (ainakin toistaiseksi) vaakamuodossa.

Kaikki kehykselle siirretyt kuvat ovat olleet joko 1024×768 tai 1024×683 resoluutiolla. Koemielessä katseltu 800×800 kuva toistui keskitettynä mustin ”surureunoin”. En pitänyt niistä, joten tyydyin keräämään noita 4:3 tai 3:2 kuvasuhteen otoksia.

Kehyksen kuva on mainio. Taustavalaistuna heijastukset eivät häiritse, ja kuva näkyy hyvin ainakin meidän vaihtelevassa valaistuksessa (näytön kirkkaus on säädetty puoliväliin).

Säädin kehyksen heräämään aamulla yhdeksältä ja sulkeutumaan illalla yhdeksältä. Näin se on käytössä vain todennäköisenä katseluaikana, eikä muulloin kuluta virtaa, tuota lämpöä tai kuluta komponentteja.

Kuvien vaihtoväliä piti hiukan arpoa. Toisaalta en halunnut huomion kiinnittävää valoshowta, mutta toisaalta en myöskään halunnut paperin sähköistä korviketta. Päädyin lopulta 4h väleihin, joka näyttää siis kolme kuvaa päivässä. Kehyksessä esiintyy vaihtelua, mutta se ei häiritse muuta toimintaa. CF-kortillekaan ei tulee jatkuvaa käyttöä, ja sen rajallinen elinikä riittänee pitemmälle kuin näyttö.

Vaikka maailmalta alkaa saada jo huomattavastikin monipuolisempia kehyksiä, niin olen Philipsiin tyytyväinen. Olisi sen varmaan voinut hankkia jo aiemminkin. Ja kuten monet muutkin laitteen hankkineet, niin luultavasti itsekin hankin vielä toisen kappaleen lahjaksi äidille; valmiiksi asennettuna ja säännöllisesti päivittyvillä CF-korteilla on mukava piristää ja samalla kertoa kuvallisesti jälkikasvun toilailuista.

Itse laite on näppärän kokoinen ja näköinen. Näyttö on riittävän suuri retkeilykäyttöön. Kumimainen pinta auttaa pitämään laitteen tukevasti kädessä ja kerää taskussa tai laukussa suuren määrän pölyä ja nöyhtää. Erilaisia näyttöjä on riittävästi niin että tilanteen mukaan voi valita haluaako nähdä karttaa vai kompassia, tai pelkkiä tietoja, isolla tai pienellä fontilla. Muistikortille (SD micro) tallennettavat kartat eivät rajoita laitteessa yhtä aikaa olevien karttapohjien määrää lainkaan samaan tahtiin kuin sisäinen muisti.

Laitteen runsaista ominaisuuksista eniten olen käyttänyt:

• pisteiden merkintä kartalle (sekä etukäteen etsimällä, että ”merkkaanpa tähän mihin parkkeerasin niin löydän ainakin takaisin”)

• navigointi annettuun pisteeseen (kompassinäytöllä on selkeä nuoli osoittamaan minne päin pitäisi mennä)

• kuljettujen reittien piirto

Laitteeseen kuuluu mukaan pohjakartta, jossa on päätiet ja kaupungit. Maantieteellisesti laajat kaupungit on satunnaisen tuntuisesti pilkottu kaupunginosiin, joita sitten on mätkitty kaupungin keskustan ympärille. Teiden määrä on sen verran olematon, että kaupunkisuunnistamiseen karttapohjan kanssa ei kannata ryhtyä. Kuitenkin maata kuvaavalle vaaleankeltaiselle läntille voi hyvin sijoitella itselleen tärkeät kohteet ja navigoida niitä kohti kompassin avulla. Ostetut kartat muuttavat laitetta merkittävästi. Rakennukset on piirretty kartoille ja pienetkin kadunpätkät löytyvät nimineen kaikkineen. Karttaa voi käyttää apuna löytämään perille, mutta käskettäessä laitteen navigoida paikasta A paikkaan B se ei teitä pitkin vaivaudu liikkumaan vaan valitsee kätevämmän linnuntien. eTrex Legend Cx ei olekaan mikään autonavigaattori. Retkeilijälle linnuntie ja kompassinäyttö ovat kätevät apuvälineet. Autoillessa näytön pienuus ja tietä pitkin navigoinnin puute häiritsee erityisesti yksin liikkuessa. Kartturin apuvälineenä eTrex Legend Cx toimii kuitenkin varsin hyvin, varsinkin jos matkareitille ripottelee sopivasti välietappeja parantamaan reitin pituuden arviointia ja näyttämään selkeästi risteykset, joista pitää kääntyä.

Harmillisesti karttoihin saa kuitenkin hupenemaan pienen omaisuuden, jos haluaa koko Suomen kattaa. No, tänä vuonna retkeily pitää rajoittaa sille alueelle minkä kartat on jo raskinut ostaa.

Olen tulokseen äärimmäisen pettynyt, erityisesti siksi, että siihen johtanut prosessi on kuin kokoelma poliittisia vitsejä ja stereotyyppejä. Kolme vuotta sitten alkanut kansalaisaktivismin kauteni on ohi. Siinä ainoassa asiassa, jonka olen katsonut kommentoimisen arvoiseksi, vaikutus on ollut +-0. Päätin yhteiskunnallisen vaikuttamiseni avoimeen kirjeeseen kansanedustajille. Sisällön voisi kiteyttää tietoteknisesti tuttuun ilmaisuun ”pitäkööt tunkkinsa”.

Viime metreillä silmiin osui La Crossen BC-900, josta löytyi Suomi-versio ja vielä tyytyväinen käyttäjäkin. Ominaisuudet ja alle 60 euron hinta Digitarvikkeessa johtivat pikaiseen tilaukseen. Pari päivää myöhemmin laite oli jo käytössä.

Että osaa olla näppärä! Uudet akut voi pistää ensimmäiseksi testiin, ja yleensä sieltä seasta tuntuu löytyvän 1/4, joka on kapasiteetiltaan muita selvästi heikompi. Ne voi jonottaa virkistykseen, jolla saa ainakin hiukan puhtia lisää. Lataus/purkuvirran määritysmahdollisuus kullekin kanavalle erikseen on osunut omalle kohdalle hyödylliseksi, sen verran kirjava setti eri kapasiteetin akkuja nurkissa pyörii. Enpä voisi olla tyytyväisempi!

Lopuksi vielä akkujen latailijoille lyhyt kesälukemisto: tietopaketti akuista ja akkutesti.

Pitkästä aikaa Suomessa edes jonkin sortin ilmailunäytös: Lappeenranta International Airshow 2005 heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Oma kesälomakin alkaisi juuri sopivasti silloin!

Päivitän listaa sitä mukaa kun keksin sanoja. Kommenteissa voi esittää lisää, ja poimin ne sieltä sitten tälle listalle. Olkaapa hyvä (188 kpl):

• ajatteli, artikuloi, aprikoi, arveli, arvioi, arvaili, arvosteli, aavisti, aavisteli, arpoi
• esitti, esitteli, esitelmöi, esiintyi, ehdotti, elämöi, elvisteli, epäili
• fantasioi, filmasi, feikkasi, filosofoi, flirttaili
• haihatteli, haaveili, hahmotteli, hekotteli, höpötti, huudahti, haikaili, huokaili
• ihasteli, ihmetteli, intoili, ihaili, irvaili, ilmeili, ihastui, itki, improvisoi, ilmoitti
• jakoi, jorisi, jaaritti, jaaritteli, jupisi, julkaisi, julisti, jankutti
• kirjoitti, kynäili, kaavaili, kertoi, kertoili, kuvaili, kummasteli, kritisoi, kaupusteli, kaupitteli, kartoitti, kehui, kainosteli, kysyi, kyseli, kaipasi, kuiskasi, kuiskaili, kiitteli, kirosi, kuittasi, kuittaili, kiinostui
• luennoi, lörpötteli, laverteli, lirkutti, loruili, leppyi, leuhki, listasi, laukoi, latasi, lipitti, leperteli, luonnosteli
• mekasti, makusteli, mairitteli, maanitteli, maisteli, muisteli, mietiskeli, meditoi, mainosti
• nipotti, neuvoi, nuhteli, naureskeli, nauroi, naputteli, nuokkui, nyökytteli
• opetti, oudoksui, odotti, odotteli, oletti, opasti, oikaisi
• paljasti, puhui, päästeli, pelotteli, peitteli, puolusteli, puolusti, pakinoi, poikkesi, pistäytyi, päivitteli
• reposteli, retosteli, riimitteli, runoili, rustaili, riemastui, riehui, raapusti, raportoi
• satuili, selitti, selvitti, saarnasi, sanoi, sekosi, sulatteli, suuttui, suostui, selosti, sepitti, sopersi, soperteli, sönkötti, sekoili, suolsi, supatti, supisi, sanaili, surkutteli, saivarteli
• tarinoi, tuhersi, tilitti, teki, tuotti, tavasi, töhötti, tulkitsi, toimitti, typotti
• unelmoi, uumoili, urputti, uhkasi, uhmasi, uteli, ujosteli, uneksi, uutisoi, urvelsi
• vatvoi, vihjasi, vihjaili, valitti, voivotteli, vaati, varoitti, virkkoi, visioi, väitti, väitteli, vieraili
• yhdisti, ylpeili, ymmärsi, ylisti, yllättyi, yllätti

Template-kielien rakenteet on vain naamioitu ”helpolta” näyttävään HTML:n kaltaiseen syntaksiin. Väittäisin, että PHP:n opettelemisesta on yleensä ottaen enemmän hyötyä. Moni julkisesti saatavilla olevista teemoista on kirjoitettu tarpeeksi selkeästi, niin että niiden muokkaaminen ei vaadi täydellistä PHP:n osaamista voidaksesi tehdä muutoksia.

Myönnettäköön, että tämän sivuston kasaamiseen on mennyt myös monta tuntia ohjelmointia. Teema sisältää paljon räätälöityä koodia ja pienien yksityiskohtien toteuttamiseksi olen kirjoittanut 4 uutta lisäosaa (pluginia). Lisäksi käytän kolmea aiemmin valmistamaani lisäosaa, ja olen suomentanut kaksi muiden tekemää lisäosaa. Suunnitelmissa on juuri tätä sivustoa varten vielä yksi lisäosa, joka on tämän artikkelin inspiraationa, sekä pari yleiskäyttöisempää.

Sano se suomeksi

Suomen kieli on tietokoneille vaikeaa. Englanti on helppoa, kun lauseet voi rakentaa samoista sanoista riippumatta siitä, missä kohtaa lausetta niitä käytetään. Suomeksi sanoja pitää taivuttaa, eikä sitä varten ole mitään yleiskäyttöistä kirjastoa.

Ihmisen on helpompi ymmärtää lauseita kuin erillisiä faktoja ilman yhdistävää tekijää. Sen takia tällä sivustolla artikkelin kirjoittaja, aihe ja ajankohta on ilmoitettu lauseena. Olisi helppo jättää tilanne sellaiseksi kuin se on nyt:

Kimmo kirjoitti ilmoitustaululle tiistai-aamuna.

Mutta tämä käy pidemmän päälle yksitoikkoiseksi. Enemmän ilmettä saisi, jos verbiäkin voisi vaihtaa. (Kirjoittaja, aihe ja ajankohtahan vaihtuvat ”luonnollisesti.”) Ongelmana on se, että aihetta eikä kirjoittajaa voi taivuttaa, ilman että joutuisin kirjoittamaan aivan liian monimutkaista koodia. Tavoitteena on siis tyytyä nykyisiin muotoihin, ja lauseen muodostavan algoritmin rajoitukset on vain otettava huomioon esimerkiksi uusia aiheita luotaessa.

Valinnan vaikeudet

Minkä perusteella verbi sitten valittaisiin? Periaatteessa vaihtoehtoja lienee viisi:

• kirjoittajan mukaan
• aiheen mukaan
• ajankohdan mukaan
• artikkelin mukaan
• satunnaisesti

Lisäksi tietysti myös näistä vaihtoehdoista saatavat yhdistelmät ovat mahdollisia, joskin entistä monimutkaisempia toteuttaa.

Teknisesti kirjoittajaan tai aiheeseen liitetty verbi on vaikeampi toteuttaa, sillä WordPressin tietokantamalli ei sisällä kummallekaan minkäänlaisia lisätietoja. Asetustauluun voisi lisätä tietueita, mutta aihetta muutettaessa tai poistettaessa tämä lisätieto jäisi helposti huomiotta.

Artikkeliin voi liittää vapaamuotoisia avainkenttiä rajoittamattoman määrän. Tämän ominaisuuden avulla olisi helppo toteuttaa artikkelin mukaan valittava verbi. Lisäksi tarvitaan kuitenkin jokin oletusarvo, sillä artikkelia tallennettaessa ei ole pakko lisätä avainkenttiä. Tuskin moinen pikkuasian pakollinen ajatteleminen joka ikistä artikkelia kirjoitettaessa olisi toivottavaakaan.

Verbin valitseminen ajankohdan mukaan on helppo toteuttaa lisäosassa kiinteästi (siis niin, että arvoja ei voi vaihtaa muuttamatta lisäosan ohjelmakoodia). Verbit ja aiheet on vain valittava niin, että kaikki verbit toimivat kaikkien aiheiden kanssa tarpeeksi hyvin. Sama rajoitus koskee satunnaisesti valittua verbiä.

Vaikka verbin valitseminen satunnaisesti kuulostaa hauskalta, en ole varma tuntuuko se hauskalta paria päivää kauempaa. Toisaalta tuntuisi myös se tuntuisi hyvältä, että artikkelin muoto ei muutu lukukerrasta toiseen.

Käytännöllinen ratkaisu

Oma ehdotukseni on, että verbin voi valita vapaasti jokaisen artikkelin kohdalla avainkentän lisäämällä. Jos avainkenttää ei ole annettu, tulostetaan artikkelin julkaisuaikaan perustuva oletus. Oletusverbien on toimittava kaikkien aiheiden kanssa ja aiheita lisättäessä on otettava huomioon kaikki oletusverbit. Luulisin, että muutaman ensimmäisen aiheen ja verbin jälkeen on suhteellisen helppoa ”automaattisesti” valita toimivia sanamuotoja.