World of Warcraft kasvattaa yhä pelaajakuntaansa, joten luultavasti tänäkin jouluna joku sai sen lahjaksi, tai päätti kokeilla peliä muuten vain. Koska kyseessä on varsin laaja ja monipuolinen virtuaaliympäristö, saattaa joukko vinkkejä aloittelijalle olla paikallaan.
Itse aloitin pelin reilu vuosi sitten, ja toistaiseksi intoa ja tekemistä on vielä riittänyt. Joillekin riittää kertakokeilu, toisilla kolme vuotta ei ole vielä ollut tarpeeksi. – jatkuu »
Digikameran hankkimisen jälkeen kuvia on otettu huomattavia määriä, ja satunnaisesti niistä on jopa jokunen onnistunutkin. Parhaista otoksista koottiin seinälle A4-kokoiset printit, mutta sitten laiskuus yllätti, eikä niitä olekaan jaksettu vaihdella alkuperäisen idean mukaisesti. Seinälle jämähti ”pysyvä” kuuden kuvan näyttely ensimmäisistä kokeiluista.
Olen jo kuitenkin pitempään seuraillut digitaalisten kuvakehysten valikoimaa ja odotellut/toivonut, että olohuoneeseen löytyisi sopivan kokoinen, näköinen ja hintainen laite. Vaikka 7″ onkin hiukan pieni ja reilut 200 euroa ihan liikaa, niin Philipsin Digital Picture Frame pääsi silti kotikokeiluun. – jatkuu »
Kaupasta jäi käteen uusin Santana. Biisilistassa oli sen verran trendikkäitä hiphoppareita ja ties mitä räppijobbareita, että levyä oli pakko koekuunnella ennen ostopäätöstä. Lyhyet pätkät vakuuttivat siitä, että tuttua lattaripoppia samettisella kitaran lurittelulla olisi luvassa. Jopa meni taas metsään! – jatkuu »
Viimeisen vartin aikana on satunnaissoitto poiminut loistavia live-tulkintoja levyiltä, jotka ansaitsisivat tulla kuunnelluksi kokonaisina useammin. Ja ansaitsevat ne tulla mainituksikin (muutaman viime aikoina soimatta jääneen klassikon kera):
Eduskunta äänesti lokakuun 5. päivänä uuden tekijänoikeuslain puolesta. Lain useat epäkohdat olivat sitä luokkaa, että mielestäni sitä ei voinut hyväksyä. Vaikka ensimmäisen palautteen asiasta laitoin kansanedustajille jo lokakuussa 2002, niin lopputulos ei juurikaan kolmessa vuodessa muuttunut.
Olen tulokseen äärimmäisen pettynyt, erityisesti siksi, että siihen johtanut prosessi on kuin kokoelma poliittisia vitsejä ja stereotyyppejä. Kolme vuotta sitten alkanut kansalaisaktivismin kauteni on ohi. Siinä ainoassa asiassa, jonka olen katsonut kommentoimisen arvoiseksi, vaikutus on ollut +-0. Päätin yhteiskunnallisen vaikuttamiseni avoimeen kirjeeseen kansanedustajille. Sisällön voisi kiteyttää tietoteknisesti tuttuun ilmaisuun ”pitäkööt tunkkinsa”.
Topfeldin erinomaisuuden innostamana siitä piti saada loppukin ilo irti. Niinpä laitteen kaveriksi hankittiin Linksys Network Storage Link for USB 2.0, tai tuttavallisemmin NSLU2. Kyseessä on pieni (tavan IDE/SATA-kovalevyä pienempi) laite, jossa on ulkoinen virtalähde, 10/100 verkkoliitin ja kaksi USB2-porttia. – jatkuu »
Yli vuoden sitkeän odottelun jälkeen kovalevyllinen tuplaviritin digiboksi C-jakeluun on viimein hankittu. Lähes puolen vuoden kärsimätön vetkuttelu Topfield TF5100 PVRc:n ostoon on ohi. Television katselun uusi aikakausi on alkanut! – jatkuu »
Viikonloppuna käytiin Pieksämäellä katselemassa lisää amerikkalaisia peltilehmiä eri vuosikymmeniltä. Kyseessä oli Big Wheels 2005 tapahtuma, johon olikin saapunut mukava valikoima kaiken näköisiä menopelejä.
Helteisen autojen bongailun päätteksi maistui useampikin uintiretki erinomaiselle hiekkarannalle, ja jäipä aikaa käydä napsimassa muutama maisemakuvakin. CompactDrive PD70X toimi moitteetta ja läpäisi ensimmäisen kenttätestinsä.
Lappeenrannan ilmailunäytös paljasti, että kahdella 1GB CF-kortilla ei pärjää edes viikonloppua, jos kuvattavaa on yhtään enemmän. Onneksi sillä kertaa Lahi poltti kertyneistä kuvista DVD:n, joten urakka saattoi jatkua.
Pekolan kokemukset CompactDrive PD70X:stä olivat sen verran rohkaisevia, että laite nousi hankintalistan kärkeen syrjäyttäen hinnallaan ja nopeudellaan kärkisijaa pitäneen Epson P-2000:n. Kimppatilaus EastGearista maksoi lopulta hiukan alle 240 euroa, joten akkuineen ja autolatureineen tuo oli sopivan edullinenkin. – jatkuu »
Reilu viikko sitten käytiin koko perheen voimin Ruotsissa laivalla: Päivä Tukholmassa -risteily sopii meille hyvin. Kelit olivat erinomaiset, ja Tukholmassa oli varmaan kolmisenkymmentä astetta lämmintä. Helteessä kaupungin kiertely jäi varsin vähälle, ja Grönalund jätettiin väliin. Lapsille laiva olikin mukavin paikka. 🙂
Varsin kehnoahan tuo risteilyjen anti on, joten jos laivayhtiöt eivät saa hommaa kiinostavammaksi, niin vähiin voi pian jäädä. Voi toki olla, että kiinostavampi on jo sitten niin kallis, että kukaan ei siitä maksa. Tosin nykyinenkin hinta/laatu suhde on sen verran järjetön että ihan joka vuosi ei viitsi moisesta maksaa. Parannettavaa olisi kyllä kautta palvelukirjon: ruokailu, lasten viihdytys, aikuisten viihdytys…
Jokunen kuvakin matkalta tuli napsituksi. Erityisesti takaisin tullessa Helsingin edustalla majaillut sankka sumu oli mainio elämys.