Veljeni kysyi mielipidettäni siitä, kannattaisiko hankkia e-kirjanlukija vai tablettitietokone. Lyhyt vastaus lienee, että jos on valittava yksi laite, niin olkoon se tablettitietokone.
Minulla on sekä Kindle että iPad. Itse asiassa molempia on kaksi, sillä kumpaakin on tullut jo kertaalleen päivitettyä. – jatkuu »
Sain Samsung Galaxy S:n jouluna, joten sillä on tässä kisassa pieni, mutta merkittävä etumatka. Ehdin kätevästi oppia tekemään asioita niin, kuin ne Androidissa tehdään, joten iPhonen helppokäyttöisyys saa siitä muutaman ansaitsemattoman kolauksen. Esimerkiksi Androidissani näppäimistön kieli vaihdetaan kätevästi painamalla pitkään q-näppäintä. Etsin kovasti näppäimistöstä sitä, mistä kieli vaihdettaisiin ääkkösiä tukevaksi. Lopulta tajusin sitten mennä ”Settings” alle etsimään ja sieltähän niitä näppiksiä voi valita. Sen jälkeen näppiksen maapallosta saa juuri ne käyttöön lisäämänsä vaihtoehdot. Siinä kohtaa kätevämpää kuin Androidilla.
Mutta palataanpa takaisin alkuun. – jatkuu »
Tässä kuvailen, miten kotikoneeseen rakennetaan varmuuskopiojärjestelmä, jolla se voidaan helposti palauttaa tunnettuun, toimivaan tilanteeseen ongelman ilmetessä. Varmuuskopiojärjestelmäni kattaa manuaalisesti otettuja varmuuskopioita C-levyosiosta, ja automaattisesti tehtäviä varmuuskopioita omista tiedostoista. – jatkuu »
Joskus reaalielämää haluaa paeta hetkellisesti. Kirjat, elokuvat ja telkkari tarjoavat mahdollisuuden todellisuuspakoon, mutta mahdollisuus vaikuttaa tapahtumiin on varsin rajattu. Oman ”leffansa” voi ohjata vaikkapa tietokone- tai konsolipelin parissa. Valmista juonenkulkua vain tuppaa olemaan vähän liikaakin, ja juoni päättyy väistämättä joskus. Ehkä hienoon loppufinaaliin, tai totaaliseen juuttumiseen mahdottoman tehtävän edessä ja luovuttamiseen. Entä jos haluaisikin esittää osaa kokonaisessa sarjassa jaksoja muuta ”elämää”, olla sankari tai sankaritar ja taistella vihollisia vastaan? Tähän tarjoaa mahdollisuuden MORPG, peli, jota pelaa joukkio muitakin ihmisiä. Pelistä riippuen mahdollisuudet erilaisiin juonikuvioihin ja toimintoihin voivat olla kovinkin erilaiset. Suurin osa peleistä lienee seikkailupainotteista juonta toteuttavia, todellista kauniitjarohkeat-saippuaoopperaa ei mikään alusta sellaisenaan tue ja tarjoa, ehkä SecondLife saattaisi olla sinnepäin, en tiedä.
Omalle todellisuuspakosarjalleni on alustan tarjonnut World of Warcraft. Siellä olen seikkaillut sekä uljaan ritarittaren, että pahan velhon hahmossa. Peliin on kuulunut niin tehtävien ratkaisua kuin muiden pelaajien kanssa juttelua. Eikä pahanlaatuiseltakaan draamalta olla vältytty, kun monilla tuntuu olevan sellainen käsitys, että anonyyminä pelihahmona voi tehdä mitä huvittaa ja olla millainen huvittaa. Ryhmissä sitten tyhmyys tiivistyy tavalla tai toisella ja joskus pelihahmojen keskinäiset kiistelyt kuulostavat ihan pävän saippuasarjasta repäistyiltä otteilta.
Jokin sinne fantasiamaailmaan kuitenkin vetää. Ehkä kylmä ja pimeä vuodenaika. Ehkä se mahdollisuus saada olla sitä, mitä tässä elämässä ei ole. Ehkä tietty asioiden saavuttaminen, jota reaalielämässä ei kovin usein pääse kokemaan. Ehkä se, että sekin maailma kulkee koko ajan eteenpäin, vaikka en olisikaan mukana. Kumpi sitten on merkittävämpää: päästä kokemaan kaikki fantasiamaailman tapahtumat jäämättä paitsi mistään, vai päästä kokemaan kaikki tämän elämän tapahtumat jäämättä paitsi mistään. Edes siitä, kun pitää lähteä aamuvarhaisella töihin, vaikka auringon nousu on vielä vain kaukaiselta tuntuva ajatus. Tai siitä, että pyykkivuori on taas kasvanut yli korin reunan. Tai roskien viennistä. Tosielämäkin tarjoaa uurastamisen vastapainoksi pieniä ilon pilkahduksia, niitä jotka jäävät väliin, jos siinä ei ole täysillä mukana.
Näillä mietteillä aloitan WoWista kirjoittelun, jota saattaa tulla enemmänkin, tai ehkä ei. Olen yli vuoden ajan pelannut WoWia enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Viime ajat olen vähennellyt virtuaalielämään pakenemista ja yrittänyt aktiivisemmin löytää niitä ilon pilkahduksia reaalielämästäkin.
Löysin näppärän uuden työkalun HTML-koodin tarkistamiseksi suoraan Firefoxissa:
Työkalu ei vaadi sivun lähettämistä muualle eli voit tarkistaa vaikka omalla työasemallasi kehitettäviä sivuja, jotka eivät näy Internettiin.
Työkalu lisää lähdekoodin katseluun kaksi uutta paneelia. Ensimmäisessä paneelissa on luettelo kaikista virheistä. Kun napsautat virhettä luettelosta, toiseen paneeliin ilmestyy tarkempi kuvaus virheestä. Kuvauksen avulla voit korjata HTML-koodin virheettömäksi.
Itse lähdekoodin näyttävään paneeliin on lisätty rivinumerot. Virheet on lisäksi korostettu lähdekoodissa.
Tarkistus tehdään valinnaisesti joko SGML-parserilla tai Tidy-ohjelmalla tai vaikka molemmilla peräkkäin.
Tidy-ohjelman käyttö ”siivoaa” lähdekoodin, jolloin sitä on helpompi lukea. Toisaalta et enää näe, minkänäköisenä ”pukelluksena” sovellus on tulostanut HTML-koodin.
Itse yritän aina luoda mahdollisimman helppolukuista HTML-koodia myös PHP-ohjelmista, joten tämän tarkistamiseksi Tidy pitää kytkeä pois päältä. Luultavasti jatkossa teen k.o. tarkistuksen jollain toisella selaimella, joka ei siivoa koodia. Tai onnistuuhan se UNIXissa urlget- tai wget-ohjelmalla.
Uusi Firefox tuntui ilmestyneen jotenkin salakavalasti — selaimen päivitysvaroitus ei ilmestynyt (varmaankin sen takia, että kyseessä ei ole tietoturvapäivitys) eikä missään tuntunut pidettävän meteliä asiasta. Kun Gmail-tunnukseni tuntui lakanneen toimimasta, päätin ottaa riskin ja päivittää selaimeni uuteen versioon.(*)
Lisäosien päivittäminen toimiviksi oli hieman monimutkaisempaa kuin olisin odottanut. Osa lisäosista oli siirtynyt uusille sivuille, minne vanhat sivut eivät automaattisesti ohjanneet. Joidenkin lisäosien kehitys oli pysähtynyt, eikä uudelle selaimen versiolle sopivaa lisäosan versiota ollut saatavilla. Jotkut niistä pystyi korvaamaan aktiivisesti kehitetyillä samoja ominaisuuksia tarjoavilla vaihtoehtoisilla lisäosilla. – jatkuu »
Topfeldin erinomaisuuden innostamana siitä piti saada loppukin ilo irti. Niinpä laitteen kaveriksi hankittiin Linksys Network Storage Link for USB 2.0, tai tuttavallisemmin NSLU2. Kyseessä on pieni (tavan IDE/SATA-kovalevyä pienempi) laite, jossa on ulkoinen virtalähde, 10/100 verkkoliitin ja kaksi USB2-porttia. – jatkuu »
Lappeenrannan ilmailunäytös paljasti, että kahdella 1GB CF-kortilla ei pärjää edes viikonloppua, jos kuvattavaa on yhtään enemmän. Onneksi sillä kertaa Lahi poltti kertyneistä kuvista DVD:n, joten urakka saattoi jatkua.
Pekolan kokemukset CompactDrive PD70X:stä olivat sen verran rohkaisevia, että laite nousi hankintalistan kärkeen syrjäyttäen hinnallaan ja nopeudellaan kärkisijaa pitäneen Epson P-2000:n. Kimppatilaus EastGearista maksoi lopulta hiukan alle 240 euroa, joten akkuineen ja autolatureineen tuo oli sopivan edullinenkin. – jatkuu »
Koneeni päivitys XP:hen alkaa vähitellen olla valmiin puolella. Vielä puuttuu ohjelmia, mutta eilen rypistin pinon pelejä käyttövalmiiksi. Yllättävän kivuttomasti vanhemman sorttisetkin pelit tuntuivat taipuvan XP:n alle. Edes ”compatibility mode”:a ei tarvinut käyttää. Ainoa vähän hiertämään jäänyt asia oli se, että Age of Empires II (Conquerors Expansion) ei suostu verkkopeliin, ellei käyttäjä ole admin. Olin toivonut voivani laittaa pelit käyttöön myös Guest-käyttäjälle, mutta niin sitten vieraskäyttäjä saakin melko laajat oikeudet, kun tavallinen käyttäjäkään ei verkossa kerran pysty pelaamaan.
XP itsessään pyörii kohtalaisesti koneessani, jonka rauta ei ihan tuliterää ole. Printterikin osaa nyt printata erikoisempia merkkejä pdf-tiedostoissa. Sinne meni sekin tekosyy skipata matematiikan tehtävät.
Photoshop Elements 3 on uuden asennuksen mieluisin osanen. Se nappaa kätevästi kuvat muistikortilta koneelle ja näyttää ne esikatselussa. Myös muistikortin lukija käsittely helpottui: vanhassa Me:ssä joutui jokaisen korttipaikan erikseen laittamaan pois päältä (riippumatta siitä oliko lukijaan laitettu kortti vai ei), nyt voi koko lukijalle sanoa haluavansa poistaa sen. Lukija on kahden koneen kesken yhteinen, kun Artsi siirtää omat kuvansa toiselle koneelle, joten koko lukija pitää poistaa käytöstä ja siirtää koneesta toiseen.
Pahitteeksi ei ole Norton Ghost:kaan. Pitääkin seuraavaksi tehdä image kun kone alkaa olla sellaisessa valmiustasossa että tähän voisi jopa palata takaisin, jos jotain menee mönkään myöhemmin.
Windows XP:ssä kiinni oleva analoginen tv-kortti (Hauppaugen PVR PCI) teki työtä käskettyä ja nauhoitti vajaat 2.5 tuntia pitkän pätkän Roman Polanskin Macbethiä. Valitettavasti vain tiedostosta tuli yli 4 GB kokoinen. Tämä ei ollut ongelma narutuksen kannalta, eikä se XP:llekään ollut ongelma. Kaikille DivX konversio-ohjelmilleni se sen sijaan oli ylivoimainen este. Lisäksi kaikki katseluohjelmatkin olivat ajalta ennen isoja tiedostoja, joten elokuva oli kyllä tallessa, mutta saavuttamattomissa. – jatkuu »