Biitsi

Vanhempani ovat oppineet moderneja tapoja ja ehdottivat, että etsisin lanttulaatikon ohjeen netistä. Vastasin, että jouluun kuuluvat perinteet, joten mieluiten haluaisin sen reseptin, jonka mukaan äiti on aina laatikon jouluksi valmistanut. Resepti tuli hetken päästä sähköpostina… :-)

Kuoritut, lohkotut lantut keitetään pehmeiksi ja soseutetaan. Korppujauhot turvotetaan kermassa tai kermamaidossa. Soseutettu lanttu, korppujauhot, muna ja mausteet sekoitetaan. Maku tarkistetaan ja mausteita lisätään tarvittaessa. Seos kaadetaan voideltuun vuokaan, pinta kuvioidaan lusikalla painelemalla. Päälle ripotellaan korppujauhoja ja voinokareita. Paistetaan uunissa 175–200 astetta, 1–1½ tuntia.

Kaupasta jäi käteen uusin Santana. Biisilistassa oli sen verran trendikkäitä hiphoppareita ja ties mitä räppijobbareita, että levyä oli pakko koekuunnella ennen ostopäätöstä. Lyhyet pätkät vakuuttivat siitä, että tuttua lattaripoppia samettisella kitaran lurittelulla olisi luvassa. Jopa meni taas metsään! – jatkuu »

Viimeisen vartin aikana on satunnaissoitto poiminut loistavia live-tulkintoja levyiltä, jotka ansaitsisivat tulla kuunnelluksi kokonaisina useammin. Ja ansaitsevat ne tulla mainituksikin (muutaman viime aikoina soimatta jääneen klassikon kera):

• Pink Floyd: Pulse
• Deep Purple: Made in Japan
• Blue Öyster Cult: Extraterrestrial Live
• Rainbow: On Stage
• Jean-Michel Jarre: Concerts in China
• Frank Marino & Mahogany Rush: Live

BASE ravintola Sellossa tuli koekäydyksi. Tunnelma oli miellyttävä, tilaa oli jonkun verran, vaikka monia pöytiä koristikin ”Varattu” -lappu. Ruokalistalla oli valinnan varaa ja ruoat kuulostivat herkullisilta. Otin keittiömestarin salaatin, jossa oli Manchego-juustoa, hunajameloonia ja parmankinkkua. Maku oli raikas, annoskoko riittävä. Jälkikasvun toivomassa lastenannoksessa nakit oli leikattu päistään hauskasti.

Jälkiruoaksi valitsemani talon leivonnainen oli maittava piirakanpalanen joka kruunasi aterian. Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Hintatasokaan ei ollut kohtuuton, vaikka halvaksi lienee turhaa mennä BASEa väittämään.

BASEssa tuli sitten myös lounastetuksi. Toisella puolella on lounasbuffetti ja toisella lyhyehkö lounaslista, josta annoksensa voi valita. Lounaslistan päivän annos sisälsi mehevän perunamuussin päällä lihasiivuja ja ruskeaa kastiketta. Lihaisan kotiruoan ystävälle oikein mukava lounas, jolla jaksoi hyvin iltaan asti.

Ravintola Fennia yllätti nimestään huolimatta intialaispainotteisella ruokalistalla. Yritimme jo aiemmin kysellä annoksia mukaan, mutta henkilökunta ei tuntunut ymmärtävän ajatusta, joten paikan päälle oli viisainta tulla maistelemaan.

Intialaisen ruoan lista olikin tarjonnan houkuttavin osio. Tarjonta ylitti kysynnän, vaikka jotkut annokset kuulostivatkin melko eksoottisilta. Valitsin tavanomaisen Chicken Tikka -annoksen joka oli maultaankin aika tavanomainen. Tosin palaneita kohtia oli kananpaloissa minun makuuni vähän turhankin paljon. Vihreä kastike oli hyvää ja mehevöitti sellaisenaan kuivahkot kanapalat mukavasti. Annos oli riittävän iso viemään nälän ja riittävän maukas tullakseen kokonaan syödyksi. Perunoilläa täytetty Naan-leipä maistui erittäin suolaiselta, vaikka tarjoilija sanoikin, ettei siinä suolaa ole. Riisissä oli yllätyksinä kokonaisia pippureita, yleensähän siinä on kaardemummia ja kokonaisia neilikoita muistuttamassa, että kannattaa katsoa mitä suuhunsa laittaa.

Arvelin etukäteen Sellon Subwaystä tulevan lounastunnin kantapaikkani. Heti avajaisten aikaan toki piti käydä nauttimassa jo aiemmin muista Subwaystä tutuksi tulleita leipiä. Silloin ryysis oli melkoinen. Myöhemmin ruuhka tasaantui eikä lounasaikaankaan tarvinut juuri jonotella. Leivät täyttivät odotukset.

Mutta: Ruoholahden Subwayssa tiskin takaa on löytynyt henkilökuntaa, joka osaa suositella kastikkeita, tai jopa leipiä (kiitokset sinne BMT:n suosittelusta, siitä on tullut uusi lemppari!). Sellon henkilökunta on tässä suhteessa vähän haparoivaa ja he ovat lähinnä osoitelleet avuttomina valmiiksi printattua suosituskastikelistaa. Varsinkin Kana Pizziolan tekemisessä huomaa hyvin että ohjeet on laitettu kätevästi henkilökunnan näkyville, sen verran tarkkaan niitä pitää tavata siellä tiskin takana.

Isoin pettymys kuitenkin kopsahti, kun Subeja usein syövänä keräilen merkkejä lappusiin saadakseni sitten juoman hinnalla uuden subin. Sellon Subwayssa ateriasta ei merkkejä saa. (Ruoholahdessa, Itäkeskuksessa, Herttoniemessä ja Annankadulla ainakin merkit saa myös ateriasta.) Luulisi ketjun ohjeistavan nämä yhtenäisesti, tai sitten kyseessä on Sellon Subwayn omistajan oma ahneus?

Eduskunta äänesti lokakuun 5. päivänä uuden tekijänoikeuslain puolesta. Lain useat epäkohdat olivat sitä luokkaa, että mielestäni sitä ei voinut hyväksyä. Vaikka ensimmäisen palautteen asiasta laitoin kansanedustajille jo lokakuussa 2002, niin lopputulos ei juurikaan kolmessa vuodessa muuttunut.

Olen tulokseen äärimmäisen pettynyt, erityisesti siksi, että siihen johtanut prosessi on kuin kokoelma poliittisia vitsejä ja stereotyyppejä. Kolme vuotta sitten alkanut kansalaisaktivismin kauteni on ohi. Siinä ainoassa asiassa, jonka olen katsonut kommentoimisen arvoiseksi, vaikutus on ollut +-0. Päätin yhteiskunnallisen vaikuttamiseni avoimeen kirjeeseen kansanedustajille. Sisällön voisi kiteyttää tietoteknisesti tuttuun ilmaisuun ”pitäkööt tunkkinsa”.

Kävin ensimmäistä kertaa Norjassa osana Lapin-matkaa isäni kanssa. Löysin mm. ihanteellisen kotitalon tontin Indre Billefjordista. Poimin nähtäväksi muutamia valokuvia matkan varrelta, kuvatekstit toistaiseksi vain englanniksi.

Kodin viihdekeskus on todella muuttanut katselutottumuksia. Enää ei tarvitse vaihdella kanavaa etsien tulisiko telkkarista mitään katsottavaa: digiboksin levyltä kyllä löytyy viime päivien aikana taltioituja ohjelmia. Olen katsonut telkkaria parin viime viikon aikana enemmän kuin useampana aiempana kuukautena yhteensä. Enää kiinnostavista sarjoista ei harmillisesti jää katsomatta jotakin jaksoa. Eikä leffan alusta myöhästyminenkään tunnu missään, kun leffan voi laittaa odottamaan että katsojat ovat hakeneet eväät ja asettuneet mukavasti.

Nauhotettavien sarjojen lista kasvoi yllättäen yhdellä, kun jäin koukkuun Muodon Vuoksi sarjaan. Ykköskausi pitää ehtiä katsella DVD:ltä ennen kuin kakkoskausi aloittaa viikottaisen ilmestymisensä digiboksin levylle. Vaikka joskus nuorempana olenkin katsellut lääkärisarjoja satunnaisesti, viime aikoina olen lähinnä innostunut scifi-sarjoista (kuten Battlestar Galactica, Babylon 5 ja Star Trek) ja elokuvista useimmin valitsen toimintaa. No, onhan noilla plastiikkakirurgeilla suoraa toimintaa ja verikin lentää aina välillä.

Topfeldin erinomaisuuden innostamana siitä piti saada loppukin ilo irti. Niinpä laitteen kaveriksi hankittiin Linksys Network Storage Link for USB 2.0, tai tuttavallisemmin NSLU2. Kyseessä on pieni (tavan IDE/SATA-kovalevyä pienempi) laite, jossa on ulkoinen virtalähde, 10/100 verkkoliitin ja kaksi USB2-porttia. – jatkuu »