Biitsi

Vanhemmat kävivät mustikkametsässä ja äiti pohti ääneen, että mustikkapiirakka taitaa jäädä toiseen kertaan. Muistin jostain nuoruusvuosilta mustikkaleivokset, ja äiti innostuikin tekemään niitä iltakahvin seuraksi.

Sokeri ja margariini vatkataan vaahdoksi. Joukkoon sekoitetaan nopeasti jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja suola. Taikinasta nostetaan paperivuokiin kokkareita, jotka tasoitetaan kevyesti. Pinnalle ruokalusikallinen mustikoita ja mausteeksi sokeria ja kanelia. Päällimmäiseksi ripotellaan taikinanokareita. Paistetaan kohtalaisessa lämmössä (200°) 15–20 min. Tarjotaan kermavaahdon kanssa.

Ohjeesta tulee 15–20 leivosta, tai 12-reikäisen muffinsivuoan verran.

Työpäivän jälkeen ei aina oikein viitsisi kokata. Kun ei joka päivä huvita pitsaakaan tilata, olen yrittänyt kehitellä helppoja ruokia, jotka maistuvat enemmän ”itse tehdyiltä” kuin kaupan kylmäaltaasta löytyvät valmisruoat. Tässä pari perheelle maistuvaa yritelmää:

Jauheliha-perunavuoka: Ruskista nelisensataa grammaa paistijauhelihaa ja mausta sitä maun mukaan vaikka mustapippurilla ja lorauksella ketsuppia. Sekoita pussi valkosipuliperunaviipaleita jauhelihaan paistovuoassa. Kaada joukkoon kahden desin tölkki kermaa ja paista uunissa noin tunti.

Jos on kovin kiire, voi ruokaa nukettaa mikrossa ensin kymmenkunta minuuttia, niin paistoaikaa saa lyhennetyksi tovin. Paistos on valmis, kun perunat ovat mukavan pehmeitä eikä kerma lillu enää pohjalla sen näköisenä kuin ei kuuluisi asiaan.

Kinkkukiusaus: sekoita pussi kinkkusuikaleita, pussi peruna-sipulisekoitusta ja lisää tölkki kermaa Paista noin tunti.

Sama paistoajassa huijaaminen mikron kautta toimii tässäkin tapauksessa.

Jauhelihaakin voi kokkausinnostuksen vallitessa ostaa pari pakettia ja paistaa ja maustaa valmiiksi ja pakastaa. Kun jauhelihan asettelee pussiin ohuehkoksi levyksi ennen pakastimeen laittoa, voi sen muserrella osittain jäisenä suoraan uunipataan.

Yli vuoden sitkeän odottelun jälkeen kovalevyllinen tuplaviritin digiboksi C-jakeluun on viimein hankittu. Lähes puolen vuoden kärsimätön vetkuttelu Topfield TF5100 PVRc:n ostoon on ohi. Television katselun uusi aikakausi on alkanut! – jatkuu »

Eilinen päivä oli täynnä kulttuurielämyksiä: nelihenkinen seurueemme nautti ensin Retretin taiteesta ja sen jälkeen suuntasimme Savonlinnaan oopperajuhlille kuuntelemaan Aulis Sallisen Ratsumiestä.

Tänä kesänä kulttuuripuoli oli jäänyt lähinnä Dublinin nähtävyyksien ihmettelyyn sekä upeaan Riverdance-esitykseen. Riverdancen pelkäsin olevan pelkkää ”teputusta”, jota ei voi katsoa naama peruslukemilla, mutta se olikin taidokkaasti rakennettu erilaisista musiikki- ja tanssipätkistä. En kyllä edelleenkään osaa kuin ihmetellä, miten jonkun jalat voivat käydä niin nopeasti. Ehkä tuo on jotain sellaista, mitä irlantilaiset imevät jo äidinmaidosta? – jatkuu »

Viikonloppuna käytiin Pieksämäellä katselemassa lisää amerikkalaisia peltilehmiä eri vuosikymmeniltä. Kyseessä oli Big Wheels 2005 tapahtuma, johon olikin saapunut mukava valikoima kaiken näköisiä menopelejä.

Helteisen autojen bongailun päätteksi maistui useampikin uintiretki erinomaiselle hiekkarannalle, ja jäipä aikaa käydä napsimassa muutama maisemakuvakin. CompactDrive PD70X toimi moitteetta ja läpäisi ensimmäisen kenttätestinsä.

Lappeenrannan ilmailunäytös paljasti, että kahdella 1GB CF-kortilla ei pärjää edes viikonloppua, jos kuvattavaa on yhtään enemmän. Onneksi sillä kertaa Lahi poltti kertyneistä kuvista DVD:n, joten urakka saattoi jatkua.

Pekolan kokemukset CompactDrive PD70X:stä olivat sen verran rohkaisevia, että laite nousi hankintalistan kärkeen syrjäyttäen hinnallaan ja nopeudellaan kärkisijaa pitäneen Epson P-2000:n. Kimppatilaus EastGearista maksoi lopulta hiukan alle 240 euroa, joten akkuineen ja autolatureineen tuo oli sopivan edullinenkin. – jatkuu »

Reilu viikko sitten käytiin koko perheen voimin Ruotsissa laivalla: Päivä Tukholmassa -risteily sopii meille hyvin. Kelit olivat erinomaiset, ja Tukholmassa oli varmaan kolmisenkymmentä astetta lämmintä. Helteessä kaupungin kiertely jäi varsin vähälle, ja Grönalund jätettiin väliin. Lapsille laiva olikin mukavin paikka. :)

Varsin kehnoahan tuo risteilyjen anti on, joten jos laivayhtiöt eivät saa hommaa kiinostavammaksi, niin vähiin voi pian jäädä. Voi toki olla, että kiinostavampi on jo sitten niin kallis, että kukaan ei siitä maksa. Tosin nykyinenkin hinta/laatu suhde on sen verran järjetön että ihan joka vuosi ei viitsi moisesta maksaa. Parannettavaa olisi kyllä kautta palvelukirjon: ruokailu, lasten viihdytys, aikuisten viihdytys…

Jokunen kuvakin matkalta tuli napsituksi. Erityisesti takaisin tullessa Helsingin edustalla majaillut sankka sumu oli mainio elämys.

Jo jonkin aikaa on tehnyt mieli katsella kauniita kuvia kirjasta, johon olisi koottu niitä edustava kokoelma. Viimein Akateemisen valokuvaus-hyllyjen perkaus tuotti tulosta, ja käteen jäi kohtuuhintainen The Photo Book 36 eurolla. Juuri tämän tyyppistä olin etsinyt!

Kirjassa on kuutisen sataa kuvaa viimeisten reilun 150 vuoden ajalta. Kuvat on järjestetty kuvaajan sukunimen mukaan aakkosjärjestykseen, ja jokaisesta kuvasta on hyvin lyhyt esittely, tosin käsitellen enemmän kuvaajaa kuin kuvaa. Kuvia on mukava käydä läpi, ja kiinostavimmista kuvaajista on jo tullut kerättyä muistilistaa Amazonin wishlist:iin.

Toistaiseksi kiinostavimmilta ovat vaikuttaneet 1950-luvun kuvajournalismi sekä 60/70-lukujen muotokuvat. Luonnollisesti ne tunnetuimmat nimet tuntuvat osuvan myös omiin makuhermoihin. Kuvauksen historian alkupuolen kuvat ovat toki kiinostavia, mutta enemmänkin ajan kuvana ja taustansa vuoksi. Silti jokainen kuva kestää katselua, ja vähintään joka toinen kykenee puhuttelemaan tavalla tai toisella.

Lappeenrannan lentonäytöksen innoittamana on myös pakko muistaa mainita Phil Makannan erinomaiset kalenterit!

Jo jonkin aikaa olin harkinnut uuden AA/AAA akkulaturin hankintaa. Alustava karsinta johti siihen, että Ansmannin Energy-sarja oli ostoslistan kärkipäässä. Digispeedkin olisi kelvannut, mutta kun ei ole niin kiire, niin arvelin pistää akkujen pitkä-ikäisyyden latausnopeuden edelle.

Viime metreillä silmiin osui La Crossen BC-900, josta löytyi Suomi-versio ja vielä tyytyväinen käyttäjäkin. Ominaisuudet ja alle 60 euron hinta Digitarvikkeessa johtivat pikaiseen tilaukseen. Pari päivää myöhemmin laite oli jo käytössä.

Että osaa olla näppärä! Uudet akut voi pistää ensimmäiseksi testiin, ja yleensä sieltä seasta tuntuu löytyvän 1/4, joka on kapasiteetiltaan muita selvästi heikompi. Ne voi jonottaa virkistykseen, jolla saa ainakin hiukan puhtia lisää. Lataus/purkuvirran määritysmahdollisuus kullekin kanavalle erikseen on osunut omalle kohdalle hyödylliseksi, sen verran kirjava setti eri kapasiteetin akkuja nurkissa pyörii. Enpä voisi olla tyytyväisempi!

Lopuksi vielä akkujen latailijoille lyhyt kesälukemisto: tietopaketti akuista ja akkutesti.

Kesäloma alkoi viikonlopulla Lappeenrannassa. Pää-asiallinen syy vierailuun oli tietenkin lentonäytös. Harmillisesti suurin osa koneista oli aidattu yhteen isoon karsinaan, josta niitä oli hankala ihailla/kuvata. Onneksi nähtävää riitti silti yllin kyllin.

Lapsille hiekkalinna oli mukava kokemus, ja sunnuntaina nähtiin vielä kavalkadi vanhoja autoja.