Elokuvia
Kaupan DVD-hyllystä löytyi eilen National Treasure, jota muutamia viikkoja takaperin harkitsimme käydä katsomassa leffateatterissa, kun siihen tilaisuus olisi ollut. Teatterilippu maksaa kympin per nenä, DVD oli parin kympin hujakoilla.
Toisaalta leffateatterissa on oma hohtonsa, äänet pauhaavat senverran kovaa, että kotioloissa naapurit olisivat kyllä seiniin kopistelemassa jo vähemmälläkin. Ja näytössä on kokoa vähän toista luokkaa kuin telkkarissamme. Mutta kotona ei yleensä kukaan ylipitkäksi venähtänyt hujoppi ole asettunut eteen istumaan. Eikä vieressä kukaan selitä juonta kaverilleen (paitsi jos ihan välttämättä haluan niin). Elokuvateatterissa olisi mukavaa käydä, jossei hinnoittelupolitiikka olisi auttamatta ajanut sen kannattavuuden ohi. On leffa isolta kankaalta siltikin silloin tällöin mukava kokemus.
Viime aikoina ei ole tullut tarjontaa niin houkuttavista leffoista, että ne olisi nähtävä ennen DVD:n tuloa kaupan hyllyyn. Olenkohan tullut nirsommaksi vai ovatko elokuvat vain heikentyneet? Kunnon rymistelyä saa hakea. Indiana Jonesiin verrattu National Treasurekin jäi melko keskinkertaiseksi. Vauhti ja vaaralliset tilanteet olivat valitettavan vähissä ja tilalla oli ihmissuhdedraamaa, jota muutenkin tulee joka tuutista tarpeeksi. Kaipaan kunnon toimintaleffoja, joissa ”kohta joku kuolee”.
Omakotitalo ja 65 tuuman telkkari, siinäpä sitä on tavoitetta! 🙂
Kävin elokuvissa noin kuukausi sitten. Lähiteatteri mainosti uutta sisustusta ja halusin nähdä Robots-elokuvan. Elokuva oli mainio. Teatterin uudet penkit olivat kivoja. Seura oli hyvää (vaikka toki olimme hipihiljaa näytännön aikana.)
Mutta samassa seurassa voin katsella elokuvia DVD:ltä myös kotona. Tai mikä vielä parempaa, kaverin kotiteatterissa on jo 65 tuuman ruutu ja untuvanpehmeä sohvakalusto. Elokuvavalikoimakin on yleensä vaihtelevampi kuin teatterissa: omien DVD-levyjen lisäksi kirjastosta (ja harvemmin vuokraamosta) löytyy materiaalia, jota ei ehkä muuten olisi tullut nähtyä.
Kotona elokuvaillat myös yleensä sisältävät enemmän kuin vain elokuvan. Ennen elokuvaa on jo vietetty aikaa yhdessä tai syöty päivällistä tai kahviteltu. Elokuvan jälkeen voi tutustua DVD:n extroihin, tai keskustella elokuvasta tai jostain muusta.
Jos minulta kysytään, kotiteatterin kanssa on vaikea kilpailla ja voittaa.