Biitsi

Olen lueskellut tässä itseäni kehittäessä monia elämänhallintablogeja. Yleensä ennemmin tai myöhemmin tympäännyn niihin. Miksi ne kaikki käskevät minun tehdä asioita, jotka eivät sovi minun elämäntilanteeseeni ollenkaan? Selitys on varsin yksinkertainen. http://donmilleris.com/2010/08/26/why-the-bible-is-a-terrible-book-for-americans/ toteaa, että amerikkalaisia ei niinkään kiinnosta se miksi, vaan asiat pitää tehdä helpoiksi ”tee näin” -ohjeiksi. Minua taas enemmän kiinnostaa nimenomaan se miksi jotain kannattaisi tehdä ja miten minä sitten voisin parhaiten soveltaa tätä omassa ympäristössäni.

Ehkä kokonainen blogi, joka repii mallinsa vanhoista viisaista ajatuksista ja tekee niistä elämänohjeita tällä mallilla, ei tosiaankaan ole minun juttuni. Pyrinkin muuntamaan säännön kuuloiset toimintaohjeet takaisin elämänviisauksiksi, joista sitten voi ammentaa kulloiseenkin tilanteeseensa sopivia tekoja. Saa nähdä, ties vaikka kirjoittelisin tänne jotain elämästä oppimaani, ennemmin tai myöhemmin.

Ehkä pohjimmiltani olen edelleen se lapsi, joka sai vanhempansa hermoromahduksen partaalle kysymällä jatkuvasti ”miksi?”.  Jokohan olisi aika pyrkiä etsimään niitä vastauksia?

World of Warcraft kasvattaa yhä pelaajakuntaansa, joten luultavasti tänäkin jouluna joku sai sen lahjaksi, tai päätti kokeilla peliä muuten vain. Koska kyseessä on varsin laaja ja monipuolinen virtuaaliympäristö, saattaa joukko vinkkejä aloittelijalle olla paikallaan.

Itse aloitin pelin reilu vuosi sitten, ja toistaiseksi intoa ja tekemistä on vielä riittänyt. Joillekin riittää kertakokeilu, toisilla kolme vuotta ei ole vielä ollut tarpeeksi. – jatkuu »

Kaupasta jäi käteen uusin Santana. Biisilistassa oli sen verran trendikkäitä hiphoppareita ja ties mitä räppijobbareita, että levyä oli pakko koekuunnella ennen ostopäätöstä. Lyhyet pätkät vakuuttivat siitä, että tuttua lattaripoppia samettisella kitaran lurittelulla olisi luvassa. Jopa meni taas metsään! – jatkuu »

Viimeisen vartin aikana on satunnaissoitto poiminut loistavia live-tulkintoja levyiltä, jotka ansaitsisivat tulla kuunnelluksi kokonaisina useammin. Ja ansaitsevat ne tulla mainituksikin (muutaman viime aikoina soimatta jääneen klassikon kera):

• Pink Floyd: Pulse
• Deep Purple: Made in Japan
• Blue Öyster Cult: Extraterrestrial Live
• Rainbow: On Stage
• Jean-Michel Jarre: Concerts in China
• Frank Marino & Mahogany Rush: Live

Kodin viihdekeskus on todella muuttanut katselutottumuksia. Enää ei tarvitse vaihdella kanavaa etsien tulisiko telkkarista mitään katsottavaa: digiboksin levyltä kyllä löytyy viime päivien aikana taltioituja ohjelmia. Olen katsonut telkkaria parin viime viikon aikana enemmän kuin useampana aiempana kuukautena yhteensä. Enää kiinnostavista sarjoista ei harmillisesti jää katsomatta jotakin jaksoa. Eikä leffan alusta myöhästyminenkään tunnu missään, kun leffan voi laittaa odottamaan että katsojat ovat hakeneet eväät ja asettuneet mukavasti.

Nauhotettavien sarjojen lista kasvoi yllättäen yhdellä, kun jäin koukkuun Muodon Vuoksi sarjaan. Ykköskausi pitää ehtiä katsella DVD:ltä ennen kuin kakkoskausi aloittaa viikottaisen ilmestymisensä digiboksin levylle. Vaikka joskus nuorempana olenkin katsellut lääkärisarjoja satunnaisesti, viime aikoina olen lähinnä innostunut scifi-sarjoista (kuten Battlestar Galactica, Babylon 5 ja Star Trek) ja elokuvista useimmin valitsen toimintaa. No, onhan noilla plastiikkakirurgeilla suoraa toimintaa ja verikin lentää aina välillä.

Yli vuoden sitkeän odottelun jälkeen kovalevyllinen tuplaviritin digiboksi C-jakeluun on viimein hankittu. Lähes puolen vuoden kärsimätön vetkuttelu Topfield TF5100 PVRc:n ostoon on ohi. Television katselun uusi aikakausi on alkanut! – jatkuu »

Eilinen päivä oli täynnä kulttuurielämyksiä: nelihenkinen seurueemme nautti ensin Retretin taiteesta ja sen jälkeen suuntasimme Savonlinnaan oopperajuhlille kuuntelemaan Aulis Sallisen Ratsumiestä.

Tänä kesänä kulttuuripuoli oli jäänyt lähinnä Dublinin nähtävyyksien ihmettelyyn sekä upeaan Riverdance-esitykseen. Riverdancen pelkäsin olevan pelkkää ”teputusta”, jota ei voi katsoa naama peruslukemilla, mutta se olikin taidokkaasti rakennettu erilaisista musiikki- ja tanssipätkistä. En kyllä edelleenkään osaa kuin ihmetellä, miten jonkun jalat voivat käydä niin nopeasti. Ehkä tuo on jotain sellaista, mitä irlantilaiset imevät jo äidinmaidosta? – jatkuu »

Olin maanantaina vapaalla voidakseni viedä auton huoltoon. Niinpä illalla oli tavallista enemmän aikaa, joten katsoin elokuvan.

Kinsey perustuu Alfred Kinseyn elämään. Hän oli edelläkävijä ihmisten seksuaalisuuden tieteellisessä tutkimuksessa ja aikaansa edellä 1940-1950-lukujen taitteessa. Hänen opetuksensa Indianan yliopistossa ja kirjansa aiheuttivat paljon kohua ja — totta kai — herättivät paljon kiinnostusta. En ole itse lukenut hänen kirjojaan (eivätkä ne kyllä ole vieläkään päätyneet lukulistalle), mutta toki olin niistä kuullut (”The Kinsey Reports”), joten oli mielenkiintoista seurata Kinseyn ja hänen tutkijoidensa elämää. Se ei todellakaan vastannut sitä mielikuvaa, minkä tutkijoiden elämästä voisi stereotyyppien perusteella luoda. Yhteiskunnan reaktio Kinseyn tutkimuksen tuloksiinhan ei voinut olla elokuvan yllättävää materiaalia. – jatkuu »

Viime kuussa kävimme kaupunginteatterissa katsomassa Kuningas Learin. En ole juurikaan teatterissa käynyt, enkä Shakespearia lukenut edes koulussa. Vaikea sanoa miksi, ehkä ei vain koskaan ole niin kovin kiinnostanut.

Niin sitten kävi, että Learin innostamana tilasimme Play.comista pinon Shakespearen teoksia, lähinnä näyttämöversioina.

Tekstitysten puute ja kielenkäytön vanhahtava runomitta vaikeuttavat paikka paikoin kärryillä pysymistä, mutta en ole antanut sen häiritä turhan paljoa. Ainahan saman voisi lukea kirjanakin, sanakirja parhaana kaverina. 🙂

Kesäyön Unelma oli hauska sukellus kotikatsomon kulttuurinautintoihin. Seuraavana näytöksenä oli Hamlet. Hamletin jälkeen looginen välipala tuli kaapeliteeveestä: Rosencrantz ja Guildenstern ovat kuolleet.

En tiedä yllätyinkö sittenkään, mutta nämähän ovat aidosti hyviä.

Katsottiin pari iltaa sitten Lost in Translation, ja koko homma aukeni vasta kun näki tekstit: käsikirjoitus Sofia Coppola, tuottaja Francis Ford Coppola. Äärimmäisen yksinkertainen tarina ihmisistä joilla on tylsää, ja mitä siitä sitten seuraa. Minimalismi ei ole mun juttu, jos sitä ei ole tehty todella hyvin. – jatkuu »