Kulttuuria
Viime kuussa kävimme kaupunginteatterissa katsomassa Kuningas Learin. En ole juurikaan teatterissa käynyt, enkä Shakespearia lukenut edes koulussa. Vaikea sanoa miksi, ehkä ei vain koskaan ole niin kovin kiinnostanut.
Niin sitten kävi, että Learin innostamana tilasimme Play.comista pinon Shakespearen teoksia, lähinnä näyttämöversioina.
Tekstitysten puute ja kielenkäytön vanhahtava runomitta vaikeuttavat paikka paikoin kärryillä pysymistä, mutta en ole antanut sen häiritä turhan paljoa. Ainahan saman voisi lukea kirjanakin, sanakirja parhaana kaverina. 🙂
Kesäyön Unelma oli hauska sukellus kotikatsomon kulttuurinautintoihin. Seuraavana näytöksenä oli Hamlet. Hamletin jälkeen looginen välipala tuli kaapeliteeveestä: Rosencrantz ja Guildenstern ovat kuolleet.
En tiedä yllätyinkö sittenkään, mutta nämähän ovat aidosti hyviä.
Helsingin kaupunginteatterin sijasta kyse oli Kansallisteatterista. Lear kaipaisi laajemman käsittelyn kuin tähän viitsin laittaa, joten ehkä siitä joskus toiste.
Olivierin Hamlet 40-luvulta on mainio elokuvallinen toteutus, vaikka se ei Rosencrantzia ja Guildensterniä mainitsekaan. Vanhuudenhöperöstä Poloniuksesta on vaikea olla pitämättä. 🙂
Rosencrantzin ja Guildensternin seikkailut Hamletin tarinan sisällä ovat hilpeää seurattavaa, vaikkakin se edellyttää tarinan muistamista, jotta konteksti riittävästi aukenee. Ajoittainen verbaaliakrobatia pudottaa satunnaisemman kuulijan kärryiltä, ellei englannin kuullun ymmärtäminen ole hanskassa; onneksi TV1000:lta sai tekstitkin. Ainakin Australiasta tuota sai joskus DVD:nä, mutta marginaalituotantona saatavuus voi olla mitä sattuu.
Mieleen juolahtavina vinkkeinä voisi yllä mainituista pitäville suositella: