Biitsi

Arvelin etukäteen Sellon Subwaystä tulevan lounastunnin kantapaikkani. Heti avajaisten aikaan toki piti käydä nauttimassa jo aiemmin muista Subwaystä tutuksi tulleita leipiä. Silloin ryysis oli melkoinen. Myöhemmin ruuhka tasaantui eikä lounasaikaankaan tarvinut juuri jonotella. Leivät täyttivät odotukset.

Mutta: Ruoholahden Subwayssa tiskin takaa on löytynyt henkilökuntaa, joka osaa suositella kastikkeita, tai jopa leipiä (kiitokset sinne BMT:n suosittelusta, siitä on tullut uusi lemppari!). Sellon henkilökunta on tässä suhteessa vähän haparoivaa ja he ovat lähinnä osoitelleet avuttomina valmiiksi printattua suosituskastikelistaa. Varsinkin Kana Pizziolan tekemisessä huomaa hyvin että ohjeet on laitettu kätevästi henkilökunnan näkyville, sen verran tarkkaan niitä pitää tavata siellä tiskin takana.

Isoin pettymys kuitenkin kopsahti, kun Subeja usein syövänä keräilen merkkejä lappusiin saadakseni sitten juoman hinnalla uuden subin. Sellon Subwayssa ateriasta ei merkkejä saa. (Ruoholahdessa, Itäkeskuksessa, Herttoniemessä ja Annankadulla ainakin merkit saa myös ateriasta.) Luulisi ketjun ohjeistavan nämä yhtenäisesti, tai sitten kyseessä on Sellon Subwayn omistajan oma ahneus?

Eduskunta äänesti lokakuun 5. päivänä uuden tekijänoikeuslain puolesta. Lain useat epäkohdat olivat sitä luokkaa, että mielestäni sitä ei voinut hyväksyä. Vaikka ensimmäisen palautteen asiasta laitoin kansanedustajille jo lokakuussa 2002, niin lopputulos ei juurikaan kolmessa vuodessa muuttunut.

Olen tulokseen äärimmäisen pettynyt, erityisesti siksi, että siihen johtanut prosessi on kuin kokoelma poliittisia vitsejä ja stereotyyppejä. Kolme vuotta sitten alkanut kansalaisaktivismin kauteni on ohi. Siinä ainoassa asiassa, jonka olen katsonut kommentoimisen arvoiseksi, vaikutus on ollut +-0. Päätin yhteiskunnallisen vaikuttamiseni avoimeen kirjeeseen kansanedustajille. Sisällön voisi kiteyttää tietoteknisesti tuttuun ilmaisuun ”pitäkööt tunkkinsa”.

Kävin ensimmäistä kertaa Norjassa osana Lapin-matkaa isäni kanssa. Löysin mm. ihanteellisen kotitalon tontin Indre Billefjordista. Poimin nähtäväksi muutamia valokuvia matkan varrelta, kuvatekstit toistaiseksi vain englanniksi.

Kodin viihdekeskus on todella muuttanut katselutottumuksia. Enää ei tarvitse vaihdella kanavaa etsien tulisiko telkkarista mitään katsottavaa: digiboksin levyltä kyllä löytyy viime päivien aikana taltioituja ohjelmia. Olen katsonut telkkaria parin viime viikon aikana enemmän kuin useampana aiempana kuukautena yhteensä. Enää kiinnostavista sarjoista ei harmillisesti jää katsomatta jotakin jaksoa. Eikä leffan alusta myöhästyminenkään tunnu missään, kun leffan voi laittaa odottamaan että katsojat ovat hakeneet eväät ja asettuneet mukavasti.

Nauhotettavien sarjojen lista kasvoi yllättäen yhdellä, kun jäin koukkuun Muodon Vuoksi sarjaan. Ykköskausi pitää ehtiä katsella DVD:ltä ennen kuin kakkoskausi aloittaa viikottaisen ilmestymisensä digiboksin levylle. Vaikka joskus nuorempana olenkin katsellut lääkärisarjoja satunnaisesti, viime aikoina olen lähinnä innostunut scifi-sarjoista (kuten Battlestar Galactica, Babylon 5 ja Star Trek) ja elokuvista useimmin valitsen toimintaa. No, onhan noilla plastiikkakirurgeilla suoraa toimintaa ja verikin lentää aina välillä.

Topfeldin erinomaisuuden innostamana siitä piti saada loppukin ilo irti. Niinpä laitteen kaveriksi hankittiin Linksys Network Storage Link for USB 2.0, tai tuttavallisemmin NSLU2. Kyseessä on pieni (tavan IDE/SATA-kovalevyä pienempi) laite, jossa on ulkoinen virtalähde, 10/100 verkkoliitin ja kaksi USB2-porttia. – jatkuu »

Amerikan herkkukauppa Behnford’s muutti heinäkuun lopulla WTC Plazalle Kämp galleriasta.

Behnford’s:lta saa tavallisissa ruokakaupoissa vähemmän tunnettuja Amerikan herkkuja, tosin valikoima on ainakin tähänastisilla visiiteillä ollut varsin vaihteleva. Tänään, uudessa kaupassa käydessä, kiinnitin huomiota valikoiman makeispainotteisuuteen. Yhden seinän lähes kokonaan täyttivät ”lisää vain vesi” tyypiset leivonnaisjauheet kakusta keksiin. Myös French’s sinappia löytyi valikoimasta. Toivomuksiakin on tiskin takana oleville henkilöille saanut esittää. Niiden toteutumisen todennäköisyyteen on varmaan viisainta olla ottamatta vielä kolmen käyntikerran jälkeenkään kantaa.

Aamiaisnälkään tuli aiemman ostosretken jälkeen kokeilluksi Bisquick jauhoseosta, josta kätevästi tekaisee amerikkalaiset aamiaispannarit. Raati äänesti maun paremmaksi kuin omasta päästä kehitellyn ohjeen mukaan tehdyissä. Harmi, että nyt Bisquickia ei saakaan ennenkuin ehkä ensi kuussa.

Vanhemmat kävivät mustikkametsässä ja äiti pohti ääneen, että mustikkapiirakka taitaa jäädä toiseen kertaan. Muistin jostain nuoruusvuosilta mustikkaleivokset, ja äiti innostuikin tekemään niitä iltakahvin seuraksi.

Sokeri ja margariini vatkataan vaahdoksi. Joukkoon sekoitetaan nopeasti jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja suola. Taikinasta nostetaan paperivuokiin kokkareita, jotka tasoitetaan kevyesti. Pinnalle ruokalusikallinen mustikoita ja mausteeksi sokeria ja kanelia. Päällimmäiseksi ripotellaan taikinanokareita. Paistetaan kohtalaisessa lämmössä (200°) 15–20 min. Tarjotaan kermavaahdon kanssa.

Ohjeesta tulee 15–20 leivosta, tai 12-reikäisen muffinsivuoan verran.

Työpäivän jälkeen ei aina oikein viitsisi kokata. Kun ei joka päivä huvita pitsaakaan tilata, olen yrittänyt kehitellä helppoja ruokia, jotka maistuvat enemmän ”itse tehdyiltä” kuin kaupan kylmäaltaasta löytyvät valmisruoat. Tässä pari perheelle maistuvaa yritelmää:

Jauheliha-perunavuoka: Ruskista nelisensataa grammaa paistijauhelihaa ja mausta sitä maun mukaan vaikka mustapippurilla ja lorauksella ketsuppia. Sekoita pussi valkosipuliperunaviipaleita jauhelihaan paistovuoassa. Kaada joukkoon kahden desin tölkki kermaa ja paista uunissa noin tunti.

Jos on kovin kiire, voi ruokaa nukettaa mikrossa ensin kymmenkunta minuuttia, niin paistoaikaa saa lyhennetyksi tovin. Paistos on valmis, kun perunat ovat mukavan pehmeitä eikä kerma lillu enää pohjalla sen näköisenä kuin ei kuuluisi asiaan.

Kinkkukiusaus: sekoita pussi kinkkusuikaleita, pussi peruna-sipulisekoitusta ja lisää tölkki kermaa Paista noin tunti.

Sama paistoajassa huijaaminen mikron kautta toimii tässäkin tapauksessa.

Jauhelihaakin voi kokkausinnostuksen vallitessa ostaa pari pakettia ja paistaa ja maustaa valmiiksi ja pakastaa. Kun jauhelihan asettelee pussiin ohuehkoksi levyksi ennen pakastimeen laittoa, voi sen muserrella osittain jäisenä suoraan uunipataan.

Yli vuoden sitkeän odottelun jälkeen kovalevyllinen tuplaviritin digiboksi C-jakeluun on viimein hankittu. Lähes puolen vuoden kärsimätön vetkuttelu Topfield TF5100 PVRc:n ostoon on ohi. Television katselun uusi aikakausi on alkanut! – jatkuu »

Eilinen päivä oli täynnä kulttuurielämyksiä: nelihenkinen seurueemme nautti ensin Retretin taiteesta ja sen jälkeen suuntasimme Savonlinnaan oopperajuhlille kuuntelemaan Aulis Sallisen Ratsumiestä.

Tänä kesänä kulttuuripuoli oli jäänyt lähinnä Dublinin nähtävyyksien ihmettelyyn sekä upeaan Riverdance-esitykseen. Riverdancen pelkäsin olevan pelkkää ”teputusta”, jota ei voi katsoa naama peruslukemilla, mutta se olikin taidokkaasti rakennettu erilaisista musiikki- ja tanssipätkistä. En kyllä edelleenkään osaa kuin ihmetellä, miten jonkun jalat voivat käydä niin nopeasti. Ehkä tuo on jotain sellaista, mitä irlantilaiset imevät jo äidinmaidosta? – jatkuu »