Rusina-kaurakeksit

kirjoitti nakkikioskilta iltapäivän päätteeksi sunnuntaina, 22.1.2006.

Heräteostin ruokakaupasta SunMaid rusina-kaurakeksiainekset. Hinta ei ollut kovin kohtuuton (3,20 euroa). Paketissa olevien ainesten lisäksi tarvitaan vielä 110 grammaa voita tai margariinia ja kananmuna.

Ohjeessa sanotaan vain tylysti "Sekoita keskenään kananmuna, margariini, keksiainespussin sisältö ja rusinat kiinteäksi seokseksi". Jääkaappikylmästä voista tuo ei onnistu. Pitäisikö sulattaa? Englanninkielinen versio kehoittaa käyttämään pehmeää voita tai margariinia ja välttämään kevytversioita. Kielitaidosta on siis taas iloa. Kiirettä ei ollut, joten laitoin voin ajoissa lämpenemään. Silti taikinan sekoittaminen vaati ruista ranteessa, senverran paljon jauhoseosta oli. Ehkä ensi kerralla kokeilen pehmentää voita mikrossa ennen sekoittamista.

Tulos oli hyvänmakuinen, keksit olivat juuri sopivan pehmeitä ja sitkeitä. Rusinoita kuitenkin on mielestäni puolet liikaa. Rusinat ovat tavallista pehmeämpiä, joten ne eivät paiston jälkeenkään ole kivikovia koppuroita niinkuin avatussa pakkauksessa odotelleet rusinat yleensä ovat. Onneksi rusinat kaiken lisäksi ovat omassa pussissaan, niin niiden määrää voi vähän kohtuullistaa seuraavilla leipomakerroilla.

Kun paketissa luvataan ainesten säilyvyys yli puoli vuotta tästä eteenpäin, ostan varmaan seuraavalla kauppareissulla uuden paketin, vierasvaraksi.

Punajuuri-sinihomejuustolaatikko

kirjoitti nakkikioskilta puoliltapäivin sunnuntaina, 18.12.2005.

Terveisiä koekeittiöstä! Tällä hetkellä uunissa muhii kaksi eri versiota punajuuri-sinihomejuustolaatikosta. Kun en kerran löytänyt hyvää valmista reseptiä, oli sovellettava. – jatkuu »

Lanttulaatikko

kirjoitti nakkikioskilta perjantai-iltana, 9.12.2005.

Vanhempani ovat oppineet moderneja tapoja ja ehdottivat, että etsisin lanttulaatikon ohjeen netistä. Vastasin, että jouluun kuuluvat perinteet, joten mieluiten haluaisin sen reseptin, jonka mukaan äiti on aina laatikon jouluksi valmistanut. Resepti tuli hetken päästä sähköpostina... 🙂

1–1½ kg lanttua
  vettä
½ dl korppujauhoja
1 dl kermaa tai kermamaitoa
1 muna
1–1½ tl suolaa
½ tl inkivääriä
¼ tl valkopippuria tai maustepippuria
¼ tl muskottipähkinää
2–3 rkl siirappia
  (suolaa)

Kuoritut, lohkotut lantut keitetään pehmeiksi ja soseutetaan.
Korppujauhot turvotetaan kermassa tai kermamaidossa.
Soseutettu lanttu, korppujauhot, muna ja mausteet sekoitetaan.
Maku tarkistetaan ja mausteita lisätään tarvittaessa.
Seos kaadetaan voideltuun vuokaan, pinta kuvioidaan lusikalla painelemalla.
Päälle ripotellaan korppujauhoja ja voinokareita.
Paistetaan uunissa 175–200 astetta, 1–1½ tuntia.

Sellossa syömässä – BASE

kirjoitti nakkikioskilta iltapäivän päätteeksi torstaina, 27.10.2005.

BASE ravintola Sellossa tuli koekäydyksi. Tunnelma oli miellyttävä, tilaa oli jonkun verran, vaikka monia pöytiä koristikin "Varattu" -lappu. Ruokalistalla oli valinnan varaa ja ruoat kuulostivat herkullisilta. Otin keittiömestarin salaatin, jossa oli Manchego-juustoa, hunajameloonia ja parmankinkkua. Maku oli raikas, annoskoko riittävä. Jälkikasvun toivomassa lastenannoksessa nakit oli leikattu päistään hauskasti.

Jälkiruoaksi valitsemani talon leivonnainen oli maittava piirakanpalanen joka kruunasi aterian. Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Hintatasokaan ei ollut kohtuuton, vaikka halvaksi lienee turhaa mennä BASEa väittämään.

BASEssa tuli sitten myös lounastetuksi. Toisella puolella on lounasbuffetti ja toisella lyhyehkö lounaslista, josta annoksensa voi valita. Lounaslistan päivän annos sisälsi mehevän perunamuussin päällä lihasiivuja ja ruskeaa kastiketta. Lihaisan kotiruoan ystävälle oikein mukava lounas, jolla jaksoi hyvin iltaan asti.

Sellossa syömässä – Fennia

kirjoitti nakkikioskilta perjantai-iltana, 21.10.2005.

Ravintola Fennia yllätti nimestään huolimatta intialaispainotteisella ruokalistalla. Yritimme jo aiemmin kysellä annoksia mukaan, mutta henkilökunta ei tuntunut ymmärtävän ajatusta, joten paikan päälle oli viisainta tulla maistelemaan.

Intialaisen ruoan lista olikin tarjonnan houkuttavin osio. Tarjonta ylitti kysynnän, vaikka jotkut annokset kuulostivatkin melko eksoottisilta. Valitsin tavanomaisen Chicken Tikka -annoksen joka oli maultaankin aika tavanomainen. Tosin palaneita kohtia oli kananpaloissa minun makuuni vähän turhankin paljon. Vihreä kastike oli hyvää ja mehevöitti sellaisenaan kuivahkot kanapalat mukavasti. Annos oli riittävän iso viemään nälän ja riittävän maukas tullakseen kokonaan syödyksi. Perunoilläa täytetty Naan-leipä maistui erittäin suolaiselta, vaikka tarjoilija sanoikin, ettei siinä suolaa ole. Riisissä oli yllätyksinä kokonaisia pippureita, yleensähän siinä on kaardemummia ja kokonaisia neilikoita muistuttamassa, että kannattaa katsoa mitä suuhunsa laittaa.

Sellossa syömässä – Subway

kirjoitti nakkikioskilta keskellä perjantai-iltapäivää, 14.10.2005.

Arvelin etukäteen Sellon Subwaystä tulevan lounastunnin kantapaikkani. Heti avajaisten aikaan toki piti käydä nauttimassa jo aiemmin muista Subwaystä tutuksi tulleita leipiä. Silloin ryysis oli melkoinen. Myöhemmin ruuhka tasaantui eikä lounasaikaankaan tarvinut juuri jonotella. Leivät täyttivät odotukset.

Mutta: Ruoholahden Subwayssa tiskin takaa on löytynyt henkilökuntaa, joka osaa suositella kastikkeita, tai jopa leipiä (kiitokset sinne BMT:n suosittelusta, siitä on tullut uusi lemppari!). Sellon henkilökunta on tässä suhteessa vähän haparoivaa ja he ovat lähinnä osoitelleet avuttomina valmiiksi printattua suosituskastikelistaa. Varsinkin Kana Pizziolan tekemisessä huomaa hyvin että ohjeet on laitettu kätevästi henkilökunnan näkyville, sen verran tarkkaan niitä pitää tavata siellä tiskin takana.

Isoin pettymys kuitenkin kopsahti, kun Subeja usein syövänä keräilen merkkejä lappusiin saadakseni sitten juoman hinnalla uuden subin. Sellon Subwayssa ateriasta ei merkkejä saa. (Ruoholahdessa, Itäkeskuksessa, Herttoniemessä ja Annankadulla ainakin merkit saa myös ateriasta.) Luulisi ketjun ohjeistavan nämä yhtenäisesti, tai sitten kyseessä on Sellon Subwayn omistajan oma ahneus?

Amerikan herkkuja

kirjoitti nakkikioskilta keskellä lauantai-iltapäivää, 6.8.2005.

Amerikan herkkukauppa
Behnford's
muutti heinäkuun lopulla
WTC Plazalle
Kämp galleriasta.

Behnford's:lta saa tavallisissa ruokakaupoissa vähemmän tunnettuja Amerikan herkkuja, tosin valikoima on ainakin tähänastisilla visiiteillä ollut varsin vaihteleva. Tänään, uudessa kaupassa käydessä, kiinnitin huomiota valikoiman makeispainotteisuuteen. Yhden seinän lähes kokonaan täyttivät "lisää vain vesi" tyypiset leivonnaisjauheet kakusta keksiin. Myös
French's sinappia löytyi valikoimasta.
Toivomuksiakin on tiskin takana oleville henkilöille saanut esittää. Niiden toteutumisen todennäköisyyteen on varmaan viisainta olla ottamatta vielä kolmen käyntikerran jälkeenkään kantaa.

Aamiaisnälkään tuli aiemman ostosretken jälkeen kokeilluksi
Bisquick
jauhoseosta, josta kätevästi tekaisee amerikkalaiset aamiaispannarit. Raati äänesti maun paremmaksi kuin
omasta päästä kehitellyn ohjeen
mukaan tehdyissä. Harmi, että nyt Bisquickia ei saakaan ennenkuin ehkä ensi kuussa.

Mustikkaleivokset

kirjoitti nakkikioskilta alkuillasta keskiviikkona, 3.8.2005.

Vanhemmat kävivät mustikkametsässä ja äiti pohti ääneen, että mustikkapiirakka taitaa jäädä toiseen kertaan. Muistin jostain nuoruusvuosilta mustikkaleivokset, ja äiti innostuikin tekemään niitä iltakahvin seuraksi.

1 dl sokeria
200 g margariinia
2 dl vehnäjauhoja
¾ dl perunajauhoja
1½ dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
hiven suolaa
  mustikoita
  sokeria
  kanelia

Sokeri ja margariini vatkataan vaahdoksi. Joukkoon sekoitetaan nopeasti jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja suola. Taikinasta nostetaan paperivuokiin kokkareita, jotka tasoitetaan kevyesti. Pinnalle ruokalusikallinen mustikoita ja mausteeksi sokeria ja kanelia. Päällimmäiseksi ripotellaan taikinanokareita. Paistetaan kohtalaisessa lämmössä (200°) 15--20 min. Tarjotaan kermavaahdon kanssa.

Ohjeesta tulee 15--20 leivosta, tai 12-reikäisen muffinsivuoan verran.

Helppoa kotiruokaa

kirjoitti nakkikioskilta alkuillasta keskiviikkona, 3.8.2005.

Työpäivän jälkeen ei aina oikein viitsisi kokata. Kun ei joka päivä huvita pitsaakaan tilata, olen yrittänyt kehitellä helppoja ruokia, jotka maistuvat enemmän "itse tehdyiltä" kuin kaupan kylmäaltaasta löytyvät valmisruoat. Tässä pari perheelle maistuvaa yritelmää:

Jauheliha-perunavuoka: Ruskista nelisensataa grammaa paistijauhelihaa ja mausta sitä maun mukaan vaikka mustapippurilla ja lorauksella ketsuppia. Sekoita pussi valkosipuliperunaviipaleita jauhelihaan paistovuoassa. Kaada joukkoon kahden desin tölkki kermaa ja paista uunissa noin tunti.

Jos on kovin kiire, voi ruokaa nukettaa mikrossa ensin kymmenkunta minuuttia, niin paistoaikaa saa lyhennetyksi tovin. Paistos on valmis, kun perunat ovat mukavan pehmeitä eikä kerma lillu enää pohjalla sen näköisenä kuin ei kuuluisi asiaan.

Kinkkukiusaus: sekoita
pussi kinkkusuikaleita,
pussi peruna-sipulisekoitusta ja
lisää tölkki kermaa
Paista noin tunti.

Sama paistoajassa huijaaminen mikron kautta toimii tässäkin tapauksessa.

Jauhelihaakin voi kokkausinnostuksen vallitessa ostaa pari pakettia ja paistaa ja maustaa valmiiksi ja pakastaa. Kun jauhelihan asettelee pussiin ohuehkoksi levyksi ennen pakastimeen laittoa, voi sen muserrella osittain jäisenä suoraan uunipataan.

RSS: Artikkelit / Kommentit