Hei!
Yleensä ei tule juuri blogeja seurattua, ehkä niiden vähäisen sisällön ja keskimäärin surkean kieliasun vuoksi (jaksaisinko omia juttujanikaan lukea?). Seuraavat pari ovat kuitenkin kiinnittäneet huomioni lähinnä kirjallisen asunsa vuoksi; niitä on mukavaa lukea:
Jihuu!
Pitkästä aikaa Suomessa edes jonkin sortin ilmailunäytös: Lappeenranta International Airshow 2005 heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Oma kesälomakin alkaisi juuri sopivasti silloin!
Kimmo on muokkaillut Biitsin koodia, ja kaipasi suomen kielen verbejä, jotka kuvaisivat artikkelin tuottamista, eli esimerkiksi "kirjoitti", "esitti", jne. Niinpä ajattelin koota verbejä, jotka saattaisivat sopia tuohon tarkoitukseen. Täältä voi poimia omansa, jos ei keksi mitään sopivaa. – jatkuu »
Huhu kertoo, että WordPress on koodarin ohjelmisto: sen perusominaisuudet ovat hyvät, mutta kaikki räätälöinti vaatii ohjelmointia. Tämä on kyllä totta, sillä myös sivujen mallit ovat PHP-kielisiä. Toisaalta, myös HTML-sivujen oikeamuotoinen muokkaus vaatii eräänlaista ohjelmointia. Ja muiden blogi-ohjelmistojen mallit käyttävät omaa kieltään, jonka avulla voi tehdä toistolauseita ja muita HTML:ää monimutkaisempia rakenteita.
Template-kielien rakenteet on vain naamioitu "helpolta" näyttävään HTML:n kaltaiseen syntaksiin. Väittäisin, että PHP:n opettelemisesta on yleensä ottaen enemmän hyötyä. Moni julkisesti saatavilla olevista teemoista on kirjoitettu tarpeeksi selkeästi, niin että niiden muokkaaminen ei vaadi täydellistä PHP:n osaamista voidaksesi tehdä muutoksia.
Jokin aika sitten tuli hankittua uutta kotimaista raskaampaa rokkia: Teräsbetonin tuore esikoislevy. Musiikissa ei ole ihmeempää vikaa, ja laulajakin on harvinaisen osaava kaveri, mutta pitikö niistä biiseistä sitten tehdä sellaisia Kieku ja Kaiku laulaa progeheviä? No, ainakin on omintakeista. Joku väitti että kyseessä olisi parin vitsin päälle rakennettu konsepti, eikä ole kovinkaan vaikeaa sitä uskoa.
Harmi että lahjoja on haaskattu moiseen kertakäyttöviihteeseen. Lordi sentään kestää kuuntelua.
Ei tuota tönkköjoikaa kovin montaa kertaa kuuntele, mutta kun ammattitaito riittäisi vaikka mihin, niin jäänen odottelemaan jatkoa...
Kaupan DVD-hyllystä löytyi eilen National Treasure, jota muutamia viikkoja takaperin harkitsimme käydä katsomassa leffateatterissa, kun siihen tilaisuus olisi ollut. Teatterilippu maksaa kympin per nenä, DVD oli parin kympin hujakoilla.
Toisaalta leffateatterissa on oma hohtonsa, äänet pauhaavat senverran kovaa, että kotioloissa naapurit olisivat kyllä seiniin kopistelemassa jo vähemmälläkin. Ja näytössä on kokoa vähän toista luokkaa kuin telkkarissamme. Mutta kotona ei yleensä kukaan ylipitkäksi venähtänyt hujoppi ole asettunut eteen istumaan. Eikä vieressä kukaan selitä juonta kaverilleen (paitsi jos ihan välttämättä haluan niin). Elokuvateatterissa olisi mukavaa käydä, jossei hinnoittelupolitiikka olisi auttamatta ajanut sen kannattavuuden ohi. On leffa isolta kankaalta siltikin silloin tällöin mukava kokemus.
Viime aikoina ei ole tullut tarjontaa niin houkuttavista leffoista, että ne olisi nähtävä ennen DVD:n tuloa kaupan hyllyyn. Olenkohan tullut nirsommaksi vai ovatko elokuvat vain heikentyneet? Kunnon rymistelyä saa hakea. Indiana Jonesiin verrattu National Treasurekin jäi melko keskinkertaiseksi. Vauhti ja vaaralliset tilanteet olivat valitettavan vähissä ja tilalla oli ihmissuhdedraamaa, jota muutenkin tulee joka tuutista tarpeeksi. Kaipaan kunnon toimintaleffoja, joissa "kohta joku kuolee".
Tervetuloa! Biitsin hiekoitus on vielä talven jäljiltä kesken. Eiköhän täällä viikon päästä ala olla jo jotain asiaakin.