Biitsi

Arvelin etukäteen Sellon Subwaystä tulevan lounastunnin kantapaikkani. Heti avajaisten aikaan toki piti käydä nauttimassa jo aiemmin muista Subwaystä tutuksi tulleita leipiä. Silloin ryysis oli melkoinen. Myöhemmin ruuhka tasaantui eikä lounasaikaankaan tarvinut juuri jonotella. Leivät täyttivät odotukset.

Mutta: Ruoholahden Subwayssa tiskin takaa on löytynyt henkilökuntaa, joka osaa suositella kastikkeita, tai jopa leipiä (kiitokset sinne BMT:n suosittelusta, siitä on tullut uusi lemppari!). Sellon henkilökunta on tässä suhteessa vähän haparoivaa ja he ovat lähinnä osoitelleet avuttomina valmiiksi printattua suosituskastikelistaa. Varsinkin Kana Pizziolan tekemisessä huomaa hyvin että ohjeet on laitettu kätevästi henkilökunnan näkyville, sen verran tarkkaan niitä pitää tavata siellä tiskin takana.

Isoin pettymys kuitenkin kopsahti, kun Subeja usein syövänä keräilen merkkejä lappusiin saadakseni sitten juoman hinnalla uuden subin. Sellon Subwayssa ateriasta ei merkkejä saa. (Ruoholahdessa, Itäkeskuksessa, Herttoniemessä ja Annankadulla ainakin merkit saa myös ateriasta.) Luulisi ketjun ohjeistavan nämä yhtenäisesti, tai sitten kyseessä on Sellon Subwayn omistajan oma ahneus?

Kodin viihdekeskus on todella muuttanut katselutottumuksia. Enää ei tarvitse vaihdella kanavaa etsien tulisiko telkkarista mitään katsottavaa: digiboksin levyltä kyllä löytyy viime päivien aikana taltioituja ohjelmia. Olen katsonut telkkaria parin viime viikon aikana enemmän kuin useampana aiempana kuukautena yhteensä. Enää kiinnostavista sarjoista ei harmillisesti jää katsomatta jotakin jaksoa. Eikä leffan alusta myöhästyminenkään tunnu missään, kun leffan voi laittaa odottamaan että katsojat ovat hakeneet eväät ja asettuneet mukavasti.

Nauhotettavien sarjojen lista kasvoi yllättäen yhdellä, kun jäin koukkuun Muodon Vuoksi sarjaan. Ykköskausi pitää ehtiä katsella DVD:ltä ennen kuin kakkoskausi aloittaa viikottaisen ilmestymisensä digiboksin levylle. Vaikka joskus nuorempana olenkin katsellut lääkärisarjoja satunnaisesti, viime aikoina olen lähinnä innostunut scifi-sarjoista (kuten Battlestar Galactica, Babylon 5 ja Star Trek) ja elokuvista useimmin valitsen toimintaa. No, onhan noilla plastiikkakirurgeilla suoraa toimintaa ja verikin lentää aina välillä.

Amerikan herkkukauppa
Behnford's
muutti heinäkuun lopulla
WTC Plazalle
Kämp galleriasta.

Behnford's:lta saa tavallisissa ruokakaupoissa vähemmän tunnettuja Amerikan herkkuja, tosin valikoima on ainakin tähänastisilla visiiteillä ollut varsin vaihteleva. Tänään, uudessa kaupassa käydessä, kiinnitin huomiota valikoiman makeispainotteisuuteen. Yhden seinän lähes kokonaan täyttivät "lisää vain vesi" tyypiset leivonnaisjauheet kakusta keksiin. Myös
French's sinappia löytyi valikoimasta.
Toivomuksiakin on tiskin takana oleville henkilöille saanut esittää. Niiden toteutumisen todennäköisyyteen on varmaan viisainta olla ottamatta vielä kolmen käyntikerran jälkeenkään kantaa.

Aamiaisnälkään tuli aiemman ostosretken jälkeen kokeilluksi
Bisquick
jauhoseosta, josta kätevästi tekaisee amerikkalaiset aamiaispannarit. Raati äänesti maun paremmaksi kuin
omasta päästä kehitellyn ohjeen
mukaan tehdyissä. Harmi, että nyt Bisquickia ei saakaan ennenkuin ehkä ensi kuussa.

Työpäivän jälkeen ei aina oikein viitsisi kokata. Kun ei joka päivä huvita pitsaakaan tilata, olen yrittänyt kehitellä helppoja ruokia, jotka maistuvat enemmän "itse tehdyiltä" kuin kaupan kylmäaltaasta löytyvät valmisruoat. Tässä pari perheelle maistuvaa yritelmää:

Jauheliha-perunavuoka: Ruskista nelisensataa grammaa paistijauhelihaa ja mausta sitä maun mukaan vaikka mustapippurilla ja lorauksella ketsuppia. Sekoita pussi valkosipuliperunaviipaleita jauhelihaan paistovuoassa. Kaada joukkoon kahden desin tölkki kermaa ja paista uunissa noin tunti.

Jos on kovin kiire, voi ruokaa nukettaa mikrossa ensin kymmenkunta minuuttia, niin paistoaikaa saa lyhennetyksi tovin. Paistos on valmis, kun perunat ovat mukavan pehmeitä eikä kerma lillu enää pohjalla sen näköisenä kuin ei kuuluisi asiaan.

Kinkkukiusaus: sekoita
pussi kinkkusuikaleita,
pussi peruna-sipulisekoitusta ja
lisää tölkki kermaa
Paista noin tunti.

Sama paistoajassa huijaaminen mikron kautta toimii tässäkin tapauksessa.

Jauhelihaakin voi kokkausinnostuksen vallitessa ostaa pari pakettia ja paistaa ja maustaa valmiiksi ja pakastaa. Kun jauhelihan asettelee pussiin ohuehkoksi levyksi ennen pakastimeen laittoa, voi sen muserrella osittain jäisenä suoraan uunipataan.

Koneeni päivitys XP:hen alkaa vähitellen olla valmiin puolella. Vielä puuttuu ohjelmia, mutta eilen rypistin pinon pelejä käyttövalmiiksi. Yllättävän kivuttomasti vanhemman sorttisetkin pelit tuntuivat taipuvan XP:n alle. Edes "compatibility mode":a ei tarvinut käyttää. Ainoa vähän hiertämään jäänyt asia oli se, että Age of Empires II (Conquerors Expansion) ei suostu verkkopeliin, ellei käyttäjä ole admin. Olin toivonut voivani laittaa pelit käyttöön myös Guest-käyttäjälle, mutta niin sitten vieraskäyttäjä saakin melko laajat oikeudet, kun tavallinen käyttäjäkään ei verkossa kerran pysty pelaamaan.

XP itsessään pyörii kohtalaisesti koneessani, jonka rauta ei ihan tuliterää ole. Printterikin osaa nyt printata erikoisempia merkkejä pdf-tiedostoissa. Sinne meni sekin tekosyy skipata matematiikan
tehtävät.

Photoshop Elements 3 on uuden asennuksen mieluisin osanen. Se nappaa kätevästi kuvat muistikortilta koneelle ja näyttää ne esikatselussa. Myös muistikortin lukija käsittely helpottui: vanhassa Me:ssä joutui jokaisen korttipaikan erikseen laittamaan pois päältä (riippumatta siitä oliko lukijaan laitettu kortti vai ei), nyt voi koko lukijalle sanoa haluavansa poistaa sen. Lukija on kahden koneen kesken yhteinen, kun Artsi siirtää omat kuvansa toiselle koneelle, joten koko lukija pitää poistaa käytöstä ja siirtää koneesta toiseen.

Pahitteeksi ei ole Norton Ghost:kaan. Pitääkin seuraavaksi tehdä image kun kone alkaa olla sellaisessa valmiustasossa että tähän voisi jopa palata takaisin, jos jotain menee mönkään myöhemmin.

Sain Artsilta synttärilahjaksi toivelistani ykkösobjektiivin: EF28-135mm f/3.5-5.6 IS USM. Edellinen objektiivini on EOS 300D:n "kittilinssi" EF-S 18-55.

Olen uutta objektiivia jo muutamia kertoja ehtinyt kokeillakin ennen varsinaista merkkipäivää. IS on melko hieno, vaikka en olekaan ihan tekniikkafriikki kuvaaja ja en siten osaa vielä parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntää kuvanvakainta. Minulle niin mieluisia yksityiskohtasuurennoksia saa oivasti rajailluksi ja skaalan toisesta päästä löytyy maisemille sopivampia polttoväliarvoja. Painoa ja kokoa toki kameraan on tullut jonkun verran lisää. Erityisen ihastunut olen siihen, että makrotyylisiä kuvia voin nyt paremmin ottaa kyykkimättä aivan kohteessa kiinni.

Sitten ei muuta kuin kameran kanssa ulkoilemaan, aurinkokin paistaa juuri sopivasti. (Linkki kuviin lisätty 28.5.2005)

Viime kuussa kävimme kaupunginteatterissa katsomassa Kuningas Learin. En ole juurikaan teatterissa käynyt, enkä Shakespearia lukenut edes koulussa. Vaikea sanoa miksi, ehkä ei vain koskaan ole niin kovin kiinnostanut.

Niin sitten kävi, että Learin innostamana tilasimme Play.comista pinon Shakespearen teoksia, lähinnä näyttämöversioina.

Tekstitysten puute ja kielenkäytön vanhahtava runomitta vaikeuttavat paikka paikoin kärryillä pysymistä, mutta en ole antanut sen häiritä turhan paljoa. Ainahan saman voisi lukea
kirjanakin, sanakirja parhaana kaverina. 🙂

Kesäyön Unelma oli hauska sukellus kotikatsomon kulttuurinautintoihin. Seuraavana näytöksenä oli Hamlet. Hamletin jälkeen looginen välipala tuli kaapeliteeveestä: Rosencrantz ja Guildenstern ovat kuolleet.

En tiedä yllätyinkö sittenkään, mutta nämähän ovat aidosti hyviä.

Kaupan DVD-hyllystä löytyi eilen National Treasure, jota muutamia viikkoja takaperin harkitsimme käydä katsomassa leffateatterissa, kun siihen tilaisuus olisi ollut. Teatterilippu maksaa kympin per nenä, DVD oli parin kympin hujakoilla.

Toisaalta leffateatterissa on oma hohtonsa, äänet pauhaavat senverran kovaa, että kotioloissa naapurit olisivat kyllä seiniin kopistelemassa jo vähemmälläkin. Ja näytössä on kokoa vähän toista luokkaa kuin telkkarissamme. Mutta kotona ei yleensä kukaan ylipitkäksi venähtänyt hujoppi ole asettunut eteen istumaan. Eikä vieressä kukaan selitä juonta kaverilleen (paitsi jos ihan välttämättä haluan niin). Elokuvateatterissa olisi mukavaa käydä, jossei hinnoittelupolitiikka olisi auttamatta ajanut sen kannattavuuden ohi. On leffa isolta kankaalta siltikin silloin tällöin mukava kokemus.

Viime aikoina ei ole tullut tarjontaa niin houkuttavista leffoista, että ne olisi nähtävä ennen DVD:n tuloa kaupan hyllyyn. Olenkohan tullut nirsommaksi vai ovatko elokuvat vain heikentyneet? Kunnon rymistelyä saa hakea. Indiana Jonesiin verrattu National Treasurekin jäi melko keskinkertaiseksi. Vauhti ja vaaralliset tilanteet olivat valitettavan vähissä ja tilalla oli ihmissuhdedraamaa, jota muutenkin tulee joka tuutista tarpeeksi. Kaipaan kunnon toimintaleffoja, joissa "kohta joku kuolee".